... olemassa, kun on tullut laitettua blogiin vain heppakuvia. Tämän päivän koirien aktiviteetti oli vain poseerata sohvalla. Ompa laadukkaita kuvia, mutta eipä noista itekään saa pikkukameralla mitään edustuskuvia, joten nämä kelvatkoon todistusaineistoksi koirien olemassa olosta.

Nyt alkaa tylsistyttämään kuvattavana oleminen:

Tässäpä pätevän näköinen koira:

PS. ihan kun paperiin olisi tänään jäänyt punaista, ehkä huomenna ollaan viisaampia... tai sitten kuvittelen vaan, kun sitä niin on odotettu.

Tiina ja Seija olivat tänään käyneet Tipuharjussa testaamassa minun ja Sannan lumikengillä avaaman polun. Sain Seijalta kuvia ja pakko laittaa vielä pari kuvaa näytille  Kaikki kuvat on siis ottanut Seija Pirinen.

Harjulla oli vielä vähän kinoksia, kun lumikengät ei vaan uponneet niistä läpi:

Alempana teimme "uuden" polun latuja kiertäen ja tytöt olivat hyvin löytäneet uuden polun:

Tänään sit pakattiin vaihteeksi retkieväät satulalaukkuun ja lähdettiin poneilla pitkästä aikaa Tipuharjun suuntaan. Sieltä suunnalta oli siis odotettavissa lumen peittämät polut... Linjan alla olevan harjanteen oli tuuli kinostanut erittäin tiiviiksi lumeksi ja meno näytti tältä:

Laavulla pidettiin tauko ja nautittiin kuumaa kaakaota, eväsleivät ja suklaata.

Ja tauolta suunnaksi seuraavat harjut:

Harjuilla oli tuuli kasannut valtavat kinokset, joten ei jatkettu sieltä enää "lisälenkkiä" vaan lähdettiin takaisinpäin. Samalla päätin, että pitää tulla harjuille lumikengillä talsii vähän jälkiä, mitä sitten ratsastella... Ja päätetiin, että otetaan seuraavalla kerralla Hiski matkaan, niin eiköhän ne polutkin aukea. Ainakin viime talvena Hiski "kynti" tiensä kaikkien suurteen kinosten läpi, kun Funi juuttui niihin kiinni

Toinen lyhyempi tauko pidettiin vielä kotimatkalla:

Ja reissun jälkeen putsattiin  hevoset lumesta ja pakattiin ne vilttien ja loimien alle kuivumaan pihattoon:

Reissu kesti melkein 4 tuntia ja kivaa oli

Hevoset hoidettuamme otin göötit & porot matkaan ja karautin autolla Tipuharjuun, josta lähdettiin Sannan kanssa vielä lumikenkäilee ja avaa kengillä muutama heppapolku... ja lunta riitti - varsinkin harjulla! Harjulla oli kinostanut ihan valtavat kasat lunta ja kinokset oli niin kovia, että lumikengillä ei edes uponnut niihin. Iskin sauvan väärinperin hankeen ja vain sompa jäi näkyviin... eli Hiskin voimaa tarvitaan siellä! Tehtiin sitten sellainen "kierto-reitti" vähän suojasemmalta puolelta harjua noiden pahimpien kinosten ohi.

Vinka oli tänään ekaa kertaa näyttelykehässä Enon ryhmiksessä pentuluokassa. Tuomarina oli Paavo Mattila. Vinka sisko Ani oli myös mukana. Kummatkin tytöt saivat KP:n ja Ani oli 1. ja Vinka 2. Tuomari kehui kumpaakin pentua lupaavaksi ja Vinka sai tuomarilta vielä kehut hienosta esiintymisestä  Vinka RAVASI! Muutama laukka-askel tuli väliin, mutta pääasiassa ravia. Pöydälle oli hirveä hinku syömään nakkeja ja seisominen sujui oikein mallikkaasti - oli oikein ryhdikäs ja häntä vaan heilui minkä kerkesi  Vinka sai palkaksi seisomisesta riekkua narulelulla, joten jospa sekin oppisi pitämään kehässä käymistä hauskaksi tempuksi.

Tässä Vinkan arvostelu:
Hyvä pentu. Hyvä pää ja ilme. Kauniit korvat. Erinomainen kaula. Hyvin kehittynyt runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Esiintyy erittäin hyvin.

Eilen ajelin töiden jälkeen Tiinalle ja ratsastin Hiskin isoilla pelloilla aurattuja uria pitkin. Otin mukaan Pyryn ja Vinkan. Vinka ei välittänyt mitään, kun kipusin Hiskin selkään. Kun lähdettiin liikkeelle, Vinka sai hepulit, juoksi vaan häntä mutkalla edestakaisin ihan hullun kyytiä ja sitten se rauhoittui. Hiski ei välittänyt Vinkan hepuleista pätkän vertaa. Kello oli jo viisi kun päästiin matkaan, joten otsalampulle oli taas käyttöä. Ajattelin, että tulee varmaan vaan kävelylenkki, kun Vinka on mukana. Vinka kulki käynnissä hienosti hyvän matkaa hevosen edellä. Välillä kävi Hiskin takana, mutta kulki takaviistossa, ei haukkunut, ei oikeastaan osoittanut mitään kiinnostusta minuun tai Hiskiin. Koska Vinka käyttäyityi niin hienosti, päätin kokeilla ravata. Ravattiin pitkät pätkät ja Vinka vaan tuli ihan rauhassa siellä takaviistossa. Käynnissä kulki taas hevosen edellä. Ja lopulta laukattiinkiin pari pätkää - ei ongelmia. Kun tultiin takaisin pihaan, Vinka lähti puuhaa omiaan ja jätti minut ja Hiskin vailla mitään huomiota. No, Vega korjasi asian ja tuli jo pellolle vastaan ja komensi minua hevosen selässä minkä kerkesi  Taisi ottaa entistä enemmän päähän, kun ei päässyt mukaan.

Illan päätteeksi pistettiin vielä Tiinan kanssa lumikengät jalkaan ja käytiin taas avaa polkuja ja tekee yksi uusi ura...

Nyt alkaa olee jo talvinen tunnelma, kun lunta on tullut reilusti lisää

Maanantaina käytettiin ensin ponit kengityksessä ja sen jälkeen lähdettiin vielä Tiinan ja koirien kanssa lumikenkäilee. Tarkoitus oli tehdä ihan lyhyt lenkki. Käytiin tutkii yksi uusi reitti mäen päälle - onnistuneesti. Sit etittii lisää uusia polunpohjia - ei niin onnistuneesti. Oli pikkasen rankkaa taivaltaa umpihangessa, tosin minun huomattavasti kevyempi, kun Tiina paineli edellä... Meidän pikku-lenkki venyi lopulta kaksituntiseksi tarpomiseksi ja takaisin pihassa oltiin 22 aikaan

Tiistaina kävin ratsastustunnilla ja sen jälkeen taas lumikenkäilee. Oili oli ostanut itselleen kengät ja hetihän niitä piti päästä testaa. Lähdettiin matkaan vasta 20 aikoihin minun pihasta ja takaisin oltiin taas siinä 22 aikoihin... Pihasta lähtevä reitti kulkee alussa talojen välissä olevia metsäkaistaleita pitkin "isoon metsään", joten saattoi joku ikkunasta katsoa, että mitä ihmeen valoja siellä metsässä siihen aikaan vilkkuu...

Keskiviikkona oli Vinkan reenit. Tällä kertaa teemana ohitus- ja istumisharjoitukset. Välillä Vinka oli täysillä mukana, mutta välillä se keskittyi vaan maan nuuskimiseen, mitä ei ole yleensä noi paljoa tehnyt. Epäilinkin jo, että aloittaako tuo juoksuja, kun välillä näytti jo nuolevan takapäätään ja käyttäytyi "oudosti", mutta eipä nuo sitten ole kuitenkaan vielä alkaneet. En saa millään pysymään Vinkaa kontaktissa jossain sivulla (ei siis seuraamisasennossa), vaan se pomppii takaperin minun edellä ja pitää siinä kontaktia  Vinkan mielestä tokoilu on tosi tylsää ja keksii koko ajan muuta puuhaa enkä jaksa oikein panostaa sen kanssa reenaamiseen, kun sillä ei ole tuota kontaktihakuisuutta luonnostaan kuten Vegalla.

Eilen olisi pitänyt olla kamera mukana ratsastuslenkillä! Kurvasin suoraan töistä Tiinalle ja lähdettiin Tiinan ja Seijan kanssa maastolenkille. Jäätiin taas "sahan puolelle" eli kierreltiin ja avattiin meidän polkuja. Lunta on tullut sen verran tiuhaan tahtiin, että polut menee koko ajan umpeen. Mutta onneksi meillä on tuo Hiski, joka menee metsässä ihan innoissaan edellä ja urhoollisesti tarpoo ja aukoo polkuja. Eipä kyllä Strakurin motivaatiossakaan ole valittamista - ei ole vielä hankeen hyytynyt. Mutta Funi on sit asia erikseen...  Muutama pätkä päästiin myös ravaa ja laukkaa ja lumi vaan pöllysi ja metsä raikasi kun kaikki oltiin niin innoissaan  Ja Seijalle pistetään seuraavalla kerralla ne minarit jalkaan  Lunta on tosiaan sen verran paljon, että Funin selässä ratsastajan jalat viiltää hankea. Strakurin selässäkin minun jalat osui kinoksissa hankeen, mutta muuten en vielä niitä minareita tarvii. Ratastusreissulta kotiuduttuani käytiin vielä Teemun ja koirien kanssa lumikenkäilee reilu tunnin lenkki. Topikin vaan urhoollisesti painaa mukana lumikenkälenkeillä eikä tunnu lainkaan väsyneeltä

Tekisi mieli jättää huominen näyttely Vinkan kanssa väliin ja lähtee vaan ratsastaa ja lumikenkäilee, mutta ehkä minä nyt yritän kumminkin ajella sinne Enoon. Mutta sunnuntaina pitää panna kello 8:ksi soimaan ja painuttava pihalle heti aamusta!

Kirjotin pitkän tarinan viikon tapahtumista ja sit se vaan hävis. Uudestaan en jaksa kirjoittaa, joten tässä tiivistelmä:

- kuutamoratsastus 25 asteen pakkasessa Strakurilla - aivan mahtava kokemus!
- Vinkan reenit peruttu pakkasen takia
- lumikenkäilyä
- la:na ensin maasto Hiskillä Anun ja Funin kanssa ja heti perään maasto Strakurilla Vega & Pyry seurana. Hiski ihan huippukiva! Samoin toinenkin.
- su:na Tarraa kannustamassa Kuopiossa koiranäyttelyssä. Vinka harjoitteli lähes 3 tuntia näyttelypaikalla olemista. Sit maasto Tiinan kanssa meidän puolikkailla. Minä Hiskillä, Hiski taas tosi tosi kiva.

Tuo meidän uusi polku on kaikin puolin hyvä: Hiskin ei tartte kohdata rekkoja tiellä ja koirat saa olla koko ajan irti pihasta lähtien. Ja ehkä uskallan ottaa Vinkakin ensi vkl:na mukaan maastoon; pakko se on vaan kokeilla jossain vaiheessa miten käyttäytyy. Tullaan selästä alas jos tarve vaatii ja opetellaan sit siten...

Juu ei niitä nyt vaan kuulu kun odottaa - tyypillistä! Kaikki merkit on kyllä ilmassa, mutta jatketaan odotusta. Tämähän tarkoittaa sitä, että mikäli pentuja nyt tulee, niin agin SM:t jää tältä kesältä väliin. Karsintoihin puuttuu 0-voitto, mutta vaikka se olisikin, niin karsintoihin ei silti osallistuttaisi. Mutta toisaalta jos juoksut vielä vähän viipyisi, niin pennutuksen kannalta olisi mukavampi kun talven pakkaset olisi ohitse.

Viime viikolla Vinkan pentukurssilla harjoiteltiin hihnassa vetämättä kulkemista. Vinka ei tosin vedä hihnassa; kurssilla sain sen vetämään ainoastaan ruokakuppia kohden. Yhdessä harjoituksessa oli tarkoitus saada kävellessä koira osumaan viereen kuviteltuun ympyrään, josta seurasi aina palkkio. Sovellettiin tätä harjoitusta Vinkan kanssa kontaktiharjoitukseksi. Oli kyllä hankalaa, vaikka käytin naksua. Oli pakko ottaa käsiapu (tai nakki) käyttöön. Tätä pitää reenata lisää. Lopuksi tein kontaktiharjoitusta lelun kanssa ja lelupalkka selän takana sai aikaan paljon paremman kontaktin. Tosin lelun kanssa kiihtyy niin paljon, että se ei oikein sovi palkaksi joka tilanteeseen tuolla kurssilla.

Vega pääsi torstaina tokoilemaan hallille. Terhi oli Unskin kanssa myös mukana. Tehtiin Vegalle heti alkuun tunnistusnoutoa kahdella palikalla kolme kertaa. Olen saanut sille ehkä (siis EHKÄ) mieleen ajatuksen nenän käytöstä, mutta en nyt mene vielä vannomaan... Terhi vei palikat muutaman metrin päähän ja kylvettiin vielä matkalle nakin paloja. Vega malttoi syödä nakit (alkuun ei edes syönyt nakkeja, hyökkäsi vaan palikoiden "kimppuun" ja jos eka sen suuhun ottama ei kelvannut, niin siirtyi makaamaan palikoiden päälle ja alkoi tuhota niitä!) ja oli tosi rauhallisen oloinen, nuuski palikat ja otti oman suuhunsa. Kehuin sitä vaan liian innokkaasti ja tiputti palikan ja lähti hakemaan palkkaa Terhiltä (jolla oli nakkirasia kädessä). Toisella yrityksellä nakkeja vain palikoiden ympärille, koira taas tosi rauhallinen ja ohjaaja yhtä surkea kuin ekassa yrityksessä. Oikea palikka nousi kyllä, mutta sama reaktio kehuuni... Kolmanteen yritykseen tsemppasin, Vega söi nakit rauhassa, etsi vielä lisää nakkeja ja lopulta siirtyi palikoihin, nuuski rauhassa, nosti oman, en kehunut ääneen vaan naksautin kerran. Toi hienosti palikan minulle ja sain palkittua. Ja lopetettiin siihen. Lisäksi otin ruudun, kaukoja, seuruuta, hyppynoudon, metallinoudon sekä vahvistettiin luoksetulosta seisomisia ja maahanmenoja. Ruutu tosi hyvä, kun Terhi odottaa palkan kanssa ruudun takana, ei yritä enää ottaa ruudun merkkejä ja kaikkea muuta irtoavaa suuhunsa. Kotona tein tässä muutama viikko sitten niin, että vein palkkarasian ruudun taakse, ihan hyvän matkan päähän... Vega reippaana kipaisi käsky-sanan jälkeen suoraan palkalle, otti rasian suuhun ja juoksi sitten rasia suussa oikeeseen paikkaan ruudun sisälle ja toisti saman uudella yrityksellä. Yritä siinä sitten pysyä totisena

Perjantaina lähdinkin "yllättäen" käymään Punkkiksella ja Vinka jäi Tiinalle hoitoon, niin porukat  pysyy tyytyväisinä . Vinka oli ollut kuulemma oikein helppo hoitokoira ja saa tulla uudestaankin hoitoon. Oli leikkinyt lasten kanssa eläintarhaa, nauttinut rapsutuksista, riekkunut ulkona Pyryn ja Tarran kanssa eikä ollut haikaillut yhtään minun perään. Olin su-iltana vasta 21 aikoihin takaisin Siilissä ja aamulla oli aikainen lähtö Tampereelle, joten Vinka jäi hoitoon vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi.

Ma:na starttasin klo 05 kohti Kuopiota, auto lämpimään talliin töihin, 5.55 junaan ja 8.50 Treella. Kolmessa tunnissa työasiat läpi ja klo 12.05 istuin jo junassa kohti Kuopiota... Sit kotiin vaatteiden vaihtoon ja Tiinalle, Vinkakin jopa tunnisti minut... Pistin otsalampun päähän ja ratsastin Hiskin pelloilla. Kuukin alkoi jo loistaa pilviharson läpi, mutta pidin lamppua päällä, niin tottuupahan hevonen valon heilumiseen. Ratsastin puolisen tuntia hangessa "omilla" pelloilla - olipa kivaa, lumi vaan pöllysi... onneksi on kevyttä lunta, niin ei tuntunut Hiski edes rasittuvan sen kummemmin. Lopuksi käytiin vielä kiertää isot pellot aurattuja uria pitkin.

Ratsastuksen jälkeen lähdin vielä Oilin kanssa lenkille kankaille. Kello oli tässä vaiheessa vasta 19.30, joten kun on oikein tehokas, niin kerkee käydä Treella, ratsastaa hevosen ja lenkittää koirat . Pilviverho hävisi ja kuutamo oli aivan mahtava. Meinasin jo soittaa Tiinalle, että hyppää äkkiä ponin selkään ja tule tänne kankaille ratsastaa... Oltiin takaisin autolla 21 aikaan, joten koiratkin sai kunnon lenkin. Vega olikin ihan hepulissaan, liekö vkl:n vähäisestä lenkityksestä vai jälleennäkemisestä Vinkan kanssa!? Mutta jos tämä hieno kuutamo jatkuu, niin joku ilta on pakko päästä kuutamomaastoon. Viime viikolla raivattiin yksi ilta Tiinan ja Mikan kanssa otsalamppujen valossa uusi polkukin metsän läpi, joten maastoonkin pääsee nyt kulkematta autotietä pitkin.

Seijan sai taas viime viikolla otettua loistavia kuvia poneista. Tässä muutama tyylinäyte Strakurin ravista ja laukasta - niinpä, Strakur osaa nykyään jo ravatakin! Myös pätkiä ratsastaja selässäkin.

Kuvat: Seija Pirinen

Tässäpä viikon kuulumisia:

Maanantaina käytiin hallilla reenaa ja minulla oli mukana vain Vinka. Vinka harjoitteli kujaa niin, että kummassakin päässä oli U-putket. Ensimmäisellä kerralla tehtiin ruokapalkalla ja toisessa satsissa minulla oli lelu palkaksi ja mentiin putki-kuja-putki-kuja ja palkka tuli vasta sitten. Välillä oli vähän vauhtia liikaa eikä meinannut putkesta taipua millään oikeaan aloituspaikkaan, mutta kun vähän jarrutin vauhtia, niin saatiin onnistuneita suorituksia.

Keskiviikkona oli Vinkan ensimmäinen reenikerta pentukurssilla. Alkuun leikittiin ja siinä ei ollut mitään ongelmia; leikki lelulla eikä välittänyt muista koirista. Ensimmäisen kerran teemana oli kontaktin ottaminen. Juu, kyllähän Vinka ottaa kontaktin kun vähän vihjasee, MUTTA tuo pitkäjänteisyys on sitten eri asia... Jos minä puhun Vinkalle, niin se kyllä keskittyy minuun, mutta kun minä hiljenen, niin sitten oltaisiinkin jo tukka putkella tekemässä kaikkea muuta. Välillä se ei malta edes naksauksen jälkeen odottaa, että kaivan palkan taskusta  Yritin sitten välillä jättää vihjeet pois ja olla vaan ja palkita naksulla oma-aloitteisesta kontaktista. Jos näin saisin sitä paremmin hakemaan minun huomiota. Mutta saapi nähhä... Ja Vinkalle on nyt opetettu erillinen sana katse-kontaktia varten. Jos sen saisi sitten sillä sanalla pitämään huomiota minussa, kun tarvitsee. On ihan erilainen koira kun Vega, joka pennusta pitäen on hakenut minun huomiota katsekontaktilla ja komennuksella. Vegaa ei hirveästi muiden tekemiset kiinnosta. Mutta kyllähän tässä on jo puolen vuoden aikana käynyt selväksikin, että taitaa Vinka olla vilkkaampi ja itsenäisempi kuin Vega. Tuo haastetta tokoiluun, mutta agilityssa ei ainakaan vielä hauku ja pure minua, jos ohjeita ei tule vaan suorittaa ihan itsenäisesti siinä tapauksessa esteitä ympäri kenttää  Olemme alkaneet nyt harjoitella, että esteiden keskelläkin voi pysyä siinä minun lähellä tekemättä mitään.

Torstaina ostin uuden otsalampun (Tiina oli ostanut uuden ja oli niin hyvä että minulle kanssa!). Testasin sitä ratsastaessa töiden jälkeen. Lähdin Hiskillä pelloille ratsastaa, Pyrykin pääsi seuraksi juoksemaan. Hyvin valaisi, eikä Hiskikään vetänyt valosta pultteja, joten voimme kokeilla pimeän ratsastusta toistekin. Ratsastuksen jälkeen lähdettiin vielä Tiinan kanssa lumikenkäilemään uusien lamppujen kera. Kylläpä näki metsässäkin hyvin. Ja meidätkin oli nähty hyvin: meitä oli verrattu motoon! Me vähän ihmeteltiinkin, että miksi moottorikelkka pysähtyi läheiselle uralle. Kiivettiin ihan valtavan jyrkkä rinne ylös harjun päälle ja meinasi jo epätoivo iskeä, mutta niin me vaan urheasti selvittiin urakasta.

Lauantaina käytiin heti aamusta vähän reenaa koirien kanssa hallilla. Tällä kertaa otin Vegankin mukaan. Otin Vegan kanssa keppikulmia ja ainakin intoa ja yritystä riitti  Vinka reenasi myös erilaisia lähetymiskulmia kujalle. Päivällä käytiin Tiinan kanssa maastoilemassa, minä S:lla ja Tiina Hiskillä. Oli ihan onnistunut reissu. Illalla kävin vielä lumikenkäilee omien koirien ja Pyryn kanssa.

Tänään lähdin aamupäivästä S:lla maastoon. Aikaa meni 2,5 tuntia, mutta suurin osa vaan käveltiin ja aurattiin (tai siis poni aurasi) polkuja. Osa puiden oksille kertyneistä lumista on tippunut jo parin päivän tuulisten kelien seurauksena, mutta vielä tuota lunta silti riitti oksilla ja olokin alkoi olla sen mukainen... Ratsastuksen jälkeen käytiin vielä Sannan kanssa lumikenkäilee harjuilla, mukana myös omat koirat ja Pyry. Kylläpä mäkien nouseminen taas tuntui jaloissa! Alkumatkasta Vinka urhoollisesti loikki Pyryn perässä, mutta loppumatkasta kaikki koirat jolkottelivat meidän tekemää polkua pitkin, jopa Pyrykin!

Polut auki:

Harjuja (ja hiekkamonttuja) riittää:

Tässäkin menee ihan selvä polku! Käytämme tästä polusta mainintaa "Suskun aukko", mutta voiko tätä enää aukoksi sanoa!? Osa lumista oli onneksi tippunut jo parin viikon takaisella reissulla:

Niin se aika vaan rientää ja Vegakin täyttää tänään jo 5 vee.

Vega 5 vk:

Pääsiäisenä v. 2005:

Vega 15 vk: