Viime päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Viime kuvissa on lunta, nyt kuvat on ihan kesäisiä  En ole kerennyt oikein avata konetta kotona ja siksi ei ole tullut päiviteltyä tänne mitään.

Agista: Huhtikuun vika vlk olin Mikkelissä kisaamassa kummallakin koiralla. Vinkalla menin kaikki kolme rataa ja saatiin jokaiselta radalta yksi kielto. Kiellot tuli kaikki hypyiltä, mutta muuten radat oli ihan meidän parhaita. Ja ensimmäistä kertaa tein kolmosluokassa Vinkan kanssa kolme tulosta  Vegalla kisasin kaksi rataa ja tehtiin tuplanolla  Viikko sitten kisasin sitten Vinkan kanssa Kuopiossa ACEn kisoissa. Ekalle radalle olin ihan löysä paska ja koira huuti minulle joka esteen jälkeen. Lopetin 6-esteelle, koska olin siinä vaiheessa niin vittuuntunut ja tajusin, että nyt on viisainta lähteä rauhoittumaan... Toiselle radalle sain koottua itseni ja meno tuntui taas hyvältä. Kerran kadotin koiran seläntaakse ja siitä kielto. Irtoomiset sujui - koira paineli parin esteen verran edellä kun juostiin rataa "päästä päähän". Kepeillä sekosi jotenkin rytmissä ja teki virheen keskellä. Jatkoin kepeiltä suoraan maaliin. Vein koirat metsään, en viipynyt pitkään (olin luokan vika), mutta myöhästyin silti seuraavasta rataantutustumisesta. Olin jo uhannut eka radan jälkeen lähteä kotia, kun kisaaminen ei maittanut, ja niinhän minä sitten nappasin kirjan matkaani ja jäin pois kahdelta viimeiseltä radalta. Ajelin koirien kanssa tallille ja kävin maastossa Geislillä koirien kera  Ensi torstaina olisi taas kisat, joten toivotaan, että asenne löytyisi silloin taas... Vinkan kanssa ei todellakaan voi mennä radalle puolitosissaan!

Muuten on taas tullut hevosteltua. Tiinalle tuli uusia poneja ja liikutettavia on riittänyt... Keskiviikkona olin agireeneissä, mutta muuten on tullut ratsasteltua joka päivä. Maanantaina kävin Hiskillä ratsastustunnilla ja huomenna olisi tarkoitus mennä taas ellei tule mutkia matkaan. Hiski parka on ollut erittäin syrjitty uusien ponien tultua, mutta nyt tilanne näyttää jo tasaantuneen. Tosin Strakur on on ollut nyt muutaman päivän eri puolella kun muut... Strakur ihastui nuoreen tammaan Veigaan ja antoivat Veigan kanssa Hiskille kyytiä.

Tässä muutama kuva ko. tilanteista:

Strakur & Veiga (kuva: Seija Pirinen)

Hiskille kyytiä  (kuva: Seija Pirinen)

Strakur ja Hiski  (kuva: Seija Pirinen)

 (kuva: Seija Pirinen)

Tänään kävin Strakurilla 15 km käyntimaaston. Mukana oli myös Pyry, Vega ja Vinka. Maltettiin tosiaankin kävellä lähes koko matka. Alkumatkasta töltättiin hiljalleen yksi pätkä, samoin loppumatkasta, mutta ei muuta. Harjuilla pidettiin taukoa. Aikaa reissuun meni lopulta 3 tuntia  Pidempääkin olisi voinut olla, mutta en tajunnut ottaa eväitä matkaan.

Tässä siis kuvasaastetta tältä päivältä (lähinnä taukopaikalta):

lenkkikaverit

taukopaikka (178 m)

Hevosenharjalla

Hevosenharjalta laskeutuminen on hieman kivikkoista polkua...

Ja lopussa reitti kulki taas teitä pitkin

Olin edellisen viikonlopun reissussa Jonnan luona ja reissu päättyi Vinkan silmätarkkiin maanantaina Lahdessa. Uutiset oli huonoja: Vinkalla on gööttien oma silmäsairaus ja pisteitä oli aika paljon! Eli Vinkan pennutushaaveet jäi tähän ja nyt toivotaan, että Vinka tulisi näkemään normaalisti loppuelämänsä. Mutta mitään takeita siitä ei ole

Agilitya
Lauantaina kisattiin Vinkan kanssa Riihimäellä kolmen startin verran. Pari pientä kämmiä itsellä ja kaksi rataa päätyi sitä mukaa hylkäyksiin ja viimeiseltä radalta taisteltiin vitosella maaliin. Oikeestaan kieltoja oli kyllä kaksi, mutta toinen oli pyyhitty pois (harjoiteltiin vähän keppejä...). Tiistain reenit sujuivat vuorostaan vallan mainiosti. Ensin ohjattiin ilman käsiä ja sen jälkeen ilman ääntä. Varsinkin kädet oli Vinkalle ihan turhaa; ainoastaan yksi tiukka ohjauskuvio oli ongelmallinen kun en osannut tehdä haltuunottoa ilman käsiä.

Ja tänään oltiin Jennan valmennuksessa, jossa saatiin tosi hyvää agilitya aikaiseksi  Mutta kun se ajoitus on vaan niin pienestä kiinni. Tänään taas todettiin (sama mikä on muidenkin kanssa todettu), että en todellakaan kerkeä Vinkan kanssa korjaamaan jotain tiettyjä kohtia, vaan ajoituksen on vaan osuttava nappiin. Mutta olisi tietty kiva, että niitä nappiin osumisia tulisi nyt kisoissakin... Ja saman totesi Jennakin (mitä muutkin), että en voi missään nimessä yrittää varmistella Vinkan ratoja, sillä silloin olen jäljessä ja mikään ei onnistu. Eli luotto omaan itseensä ja omat jalat vaan liikkeeseen - helpommin sanottu kuin tehty

Vipsu
Vipsun touhuja on hauska seurata. Vipsuhan pitää koiria lajitovereinaan ja hoitaa varsinkin Vinkaa kuten kani hoitaisi toista kania. Eli nuoleen sen korvantaukset ja korvat. Sitten Vipsu asettautuu itse Vinkan eteen nuoltavaksi, mutta Vinka-pöllö ei tajua vaan hoitaa Vipsua. Voi Vipsu raukkaa

Tässä pari videota Vipsusta ja Vinkasta:
video 1
video 2

Hevoset
Romi (Vegan veli) majaili täällä viime ja tällä viikolla ollessaan astutusreissulla. Pitihän Romistakin tehdä hevoskoira ja se sujuikin ihan helposti! Hienosti kulki hevosen mukana maastossa. Tosin pysyttelin vaan poluilla, jottei tarvinnut kohdata muita lenkkeilijöitä tai ravureita. Eilen ponit olivat maastoilemassa, kun tulin tallille, joten otin Hiskin seuraksi metsälenkille Pyryn, Tarran, Vegan ja Vinkan - hienosti Hiski paineli koko tunnin lenkin ilman kaverihevosta  Yksi mäki päästiin jo laukkailemaan hangessa ja yhdellä metsäpätkällä pääsi ravailemaankin. Hiskille ei edes jäänyt kiire päälle, kun oli yksin. Koirat tosin meinasivat olla pulassa kun vauhti oli kovempi eli muuten mentiin pelkkää käyntiä vanhoilla poluilla.
video lenkiltä

kolme gööttiä ja poni

tappijalat pistää parastaan

isot edellä (ja pienet yleensä perässä)

yksi isokin siirtynyt peräjoukkoihin (onneksi hanki kantoi tässä koiria...)

ja taas polulla (koirien onneksi)

Aamulla heräsin pirteänä jo 7 aikaan. Odottelin kuitenkin hetkisen kelin lämpeämistä ja jäälle suunnatttiin heti 8.30 jälkeen. Parituntinen siellä vierästi mukavasti 

Illalla houkuttelin Tiinan maneesille Hiskin kanssa (itse en vielä Hiskin selkään viittynyt kavuta, jos sattuisi tekemään jotain sivuloikkia maneesilla...). Lastaukset sujui mainiosti ja Hiskikin liikkui ihan mallikelpoisesti, mitä nyt pikkasen oli virtaa enemmän kuin olisi toivonut  

Porukat tuli kyläilee torstaina. Perjantaina käytiin vierashuoneen kaappien kimppuun ja hommaa riitti iltaan asti - miten paljon voi yhdestä huoneeesta lähteä tavaraa roskikseen  Iltapäivällä pidettiin pieni tauko ja kävin kokeilemassa, pystynkö istumaan hevosen selässä. Ihan ok sujui ja kiersin pellon koirien kanssa ja sitten takaisin urakoimaan...

Lauantaina lähdettiin heti aamusta jäälle ulkoilemaan - oli taas mahtava ulkoilusää ja käveltiin jäällä kaksi tuntia

Tänään kokeilin taas ratsastusta, kun käytiin Lean kanssa rauhallinen maastolenkki. Menin Geislillä satulan kera ja siinä selkä tuntui tosi hyvältä. Hevosen selässä asento on "jalat alaspäin" toisin kuin tässä tuolilla istuessa, jossa pientä kipua tuntuu edelleen  Koska keli oli niin ihana, otin vielä koirat ja kävin lenkin kankailla ilman satulaa Strakurilla. Ilman satulaa asento oli taas erilainen ja alkuun selkä ilmoitti olemassaolostaan, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä paremmalta tuntui: loppulenkistä en edes huomannut "selän olemassaoloa"

lauantai klo 8.40 Siilinlahdella

Hautasensaari

Seurakuntasaari eli Haalainen

Jynkänniemi

Illalla väsyneitä nelijalkaisia

Sunnuntaina kisasin Vinkalla omissa kisoissa kolmen startin verran. Susku meni Vegalla kaksi starttia, hyppikseltä nolla ja agiradalta nollaa yli puolenvälin, kunnes Vegalle iski kakkahätä  Minä yritin pitää koirat la-iltana ja su-aamuna pois hevosenkikkareiden luota, mutta näköjään huonolla menestyksellä - sori Susku!

Vinkalle ekalla radalla (hyppis) nolla alla, sitten kielto renkaalta (käänsin liian aikaisin pois). Yritin korjata, mutta meni sivusta ja kääntyi vielä väärään suuntaan (aikaa siis tuhraantui) ja jatkoin siitä sitten seuraavalle esteelle ja kisanomaisesti "nollalla" loppuun. PItkästä aikaa sujuva rata, johon oli aikakin merkitty. Jäätiin voittajasta 2 sekunttia eli etenemä oli mukava (noin 4,7 m/sek).

Toiselta radalta (agi) sitten onnistuttiin ja tehtiin meidän eka nolla 3-luokassa  Pientä jälkeenjäämistä ekoilla esteillä, mutta loppu sujui tosi hyvin. Voittajalle hävittiin 0,1 sek, tultiin toiseksi ja saatiin agiserti (etenemä 4,67 m/sek). Viimeinen rata (agi) tehtiin taas nollaa, kunnes myöhästyin päällejuoksussa ja Vinka suoritti putken väärin päin. Lopussa minä vähän "pyörin" eikä koira tiennyt minne mennä, mutta sinänsä rata oli kisanomainen ja ajassa jäätiin vain vajaa sekuntti voittajalle (etenemä noin 4,3 m/sek). Sinänsä radat ei olleet hirveän mutkikkaita ja siksi etenemätkin olivat aika kovia. Mutta nyt kun saatiin hyviä ratoja alle, niin näki Vinkan vauhdin muihin verrattuna. Kyllä se töppöjalkakin vaan pääsee, jos sillä olisi vähän parempi ohjaaja, joka onnistuisi ohjauksissaan vähän paremmalla prosentilla

No, viimeisen radan loppusuoran pyörähdys "täydestä vauhdista" aiheutti minulle sitten pienen ongelman: kun pysähdyin maaliin, tuntui viiltävä kipu alaselässä vasemmalla. Susku auttoi minut lattialta ylös ja laittoi koiran häkkiin. Seurakaverit etti apua ja saatiin jääpussi selkään ja Buranat naamaan. Kipu ei vaan hellittänyt eikä vasemmalle jalalle voinut varata painoa, saati kumarrella yms. Edes palkintojenjakoon ei voinut liikkua. Tunnin verran odottelin menisikö kipu ohi - ei mennyt. Kaverit purki tavarat, otti koirat ja veivät meidät kotiin. Jenni sitten illalla toi autonikin Siiliin. Ilta ja yö oli aikas tuskainen, kattelin kelloa vielä 01.30 aikaan. Aamulla kipu oli vielä pahempi ja 7 aikaan soittelin sitten töihin, ettei minusta ole töihintulijaksi. Sitten Tiina kuskiksi ja TK:n päivystykseen 8 jälkeen... Makoilin siellä muutaman tunnin, sain kipu- ja lihasrelaksanttipiikit ja 11.30 pääsin kotimatkalle. Tiina oli taas kuskina, käytti apteekissa ja kaupassa, tuli ruokkii koirat ja kanin ja vielä vähän siivosikin viikonlopun jäljiltä jäänytttä kaaosta. Kiitokset vaan henkilökohtaiselle avustajalle  Ja muillekin sunnuntaina minua auttaneille

Särkylääkkeillä ja Sirdaludilla seuraavat yöt olen nukkunut kuin tukki! Istuminen tekee edelleen kipeää, samoin  jos erehtyy ponnistamaan vasemmalla jalalla tai tekemään äkkinäisen kiertoliikkeen. Käveleminen tuntuu hyvältä ja sitä käskettiinkin tekemään heti kun vaan pystyy. Olen sitten hyvällä omalla tunnolla linkuttanut hiljalleen ulkona koirien kanssa. Mitä enemmän on liikkeessä, sitä paremmalta tuntuu ja linkuttaminen vähenee. Muuten olen vaan makoillut sohvalla ja katsonut telkkaria - tylsää sanon minä! Diagnoosi oli noidannuoli, joka ilmeisesti aiheutui siitä minun loppusuoran äkkinäisestä pyörähdyksestä.

Mutta mitä yhdestä selkäkivusta, kun me saatiin se eka nolla  Ei vaiskaa, sillä nyt kun tiedän miltä selkäkipu tuntuu, en kyllä kadehdi niitä, jotka joutuvat olemaan sairaslomalla selkäkivun takia!

Olin viikonlopun Tiinalla ja Mikalla hevosvahtina. Perjantaina Susku tili seuraksi ja käytiin mukava maastolenkki kera 4 koiran. Sunnuntaiaamuna kävin koirien kanssa nauttimassa hankikannosta

Peltorallia (Vega ei vaan meinaa innostua Vinkan yrityksistä huolimatta)

Vega ja hevoset

Tänään oli vielä lomapäivä ja mikäs sen parempaa kuin viettää se ulkoillen. Aamupäivästä käytiin hiihtää 10 km jäällä, puolet oli latua ja puolet piti luistella. Olipa rankkaa tuo luisteluosuus, mutta selvisin hengissä  Sitten vielä pieni moottorikelkkalenkki jäitä pitkin. Hetken hengähdys, lumikengät jalkaan ja koirien kanssa jäitä pitkin Tompan luo puusavottaan. Olipa hyvä liikkua lumikengillä, sillä pinta upotti pelkän kengän alla auringonpaisteen jäljiltä (kävin kokeilee ensin normikengillä). Äiti käveli Tompalle, Teemu toi toiset lumikengät ja tultiin vielä illansuussa lumikengillä pois puusavotasta eikä maltettu taapertaa edes suorinta reittiä rantoja pitkin vaan käytiin kiertää vielä yksi saarikin kotimatkalla. Olipa kiva päivä

Huomenna paluu arkeen ja aamulla 200 km työmatka edessä, kuuden aikaan auton nokka kohti Kuopiota... Illalla agireenit ja Siilin asti pääsen 22 aikoihin illalla...

Tässä muutama otos matkalta puusavottaan:

Huh mikä päivä takana Oltiin reissussa "perhe matkalla" teemalla Imatralla agikisoissa eli isä meni Venäjälle tankkaamaan ja jätti minut ja äitini kisapaikalle. Laitoin häkin läheisen rakennuksen pukuhuoneeseen ja koirat sai olla siellä.

Ensin agirata ja Vega aloitti. Rata meni nollaa tehden yhteen "ahtaaseen" putkikohtaan, jossa sitten jätin Vegan hetkeksi selän taakse ja se pujahti putkeen uudestaan - aivan kuten ohjasin! Loppu sujui "puhtaasti" ja Vega liikkui kivasti. Jotta ihminen ei kerrasta opi, niin Vinkalla kohelsin samassa kohtaa  En sentää tyrkännyt koiraa uudestaan putkeen, mutta vedin sen seuraavan hypyn ohitse siitä hypyn ja putken välistä. Korjasin kiellon ja loppu sujui virheittä. Nollia ei turhia jaettu ja Vinka sijoittui 5:lla toiseksi. Etenemä oli kiellosta huolimatta sama kuin nopealla voittajasheltillä

Toinen rata oli sitten vähän dramaattisempi  Se oli hyppis ja päätin vähän säästää koiran hakureissussa ja jätin kummatkin koirat äidilleni maneesin katsomoon rataantutustumisen ajaksi. Myös isäni oli jo kerennyt paikalle kannustusjoukkoihin. Sellainen pieni metakka sieltä katsomosta kuului jo rat.tutustumisen aikana, mutta koirat sentään pysyivät siellä aloillaan. Otin Vegan (lähdin tokana) ja jätin Vinkan edelleen äidilleni... Sain Vegan lähtöön, tuomari oli puhaltanut pilliin ja kerkesin jo ottaa askeleen, kun yleisöstä alkoi kuulua kovaa huutoa "odota, älä mene vielä". Käännyin ympäri ja kukas se sieltä kirmasi täyttä vauhtia radalle - Vinkapa tietenkin  Oli sitten vaan huutanut meidän perään ja tullut salamannopeasti valjaista läpi (ei ole ennen tehnyt sellaista). Vinka kainaloon, Vega seurasi onneksi pois radalta, Vinka lähimmälle "potentiaaliselle" ihmiselle syliin ja sanoin: pidä kovasti kiinni... ja Vegan kanssa radalle. Sain pienen herätyksen ja ohjasin Vegaa hyvin, tehtiin nolla ja etenemäkin oli Vegalle tosi hyvä 4,09 m/sek. Oli kuitenkin muutama kieputuskin radassa. Sijoitus 4.

Vinka jäi vuorollaan tosi rauhallisesti lähtöön. Kun käännyin koiraa kohti 2-hypyn kohdalla, koira istui rinta kiinni rimassa, nenä riman yli ja sähköinen kello oli jo lähtenyt tikittämään. Äkkiä liikkeelle ja "jostain kumman syystä" koira ei sitten päässyt ensimmäisen riman yli... ilmeisesti vähän sisuunnuis siitä ja ohjasin Vinkan kunnon raivolla maaliin ilman virheitä loppuradalla. Me tehtiin tulos, me tehtiin ekaa kertaa tupla-tulos 3-luokassa: tupla-vitonen  Tein radalla tosi rohkeita ratkaisua enkä tällä kertaa varmistellut yhtään - olipa mukava tunne koko radan ajan Aikakin oli tuosta alun ajan kulumisesta huolimatta säkäluokan nopein.

Nyt haluu lisää kisaamaan

Aamulla käytiin jäällä ulkoilemassa ihanassa auringonpaisteessa:

Perjantaina reilut 4 tuntia ja lauantaina 5 tuntia puusavottaa ja tässä tulos:

Koko viikon pähkäilleenä lähteäkö vai ei Kerimäen ryhmänäyttelyyn Vinkan kanssa, lähdin sinne kuitenkin. Mehän ollaan vältytty vielä kennelyskältä ja olin varma, että tuolta se vähintään tulee meillekin. Varmuudeksi häkki ensin pystyyn, sitten koira vasta sisään ja kannoin sen häkkiin asti. Häkistä ulos vasta kehään ja kehästä suoraan häkkiin ja kannoin taas koiran ulos muiden koirien joukossa. Viikon päästä ollaan sitten viisaampia miten siinä sitten kävikään...

Mutta itse näyttelyyn. Minä jotenkin ajattelin, että Vinka sai EH:n, kun näytti punaista lappua. Vasta kilpailuluokassa tajusin, että se punainenhan oli ERI...  Kummallakin avoimen luokan nartulle SA, mutta Vinka voitti luokan. PN-kehässä oli meillä kerrankin tuuria ja junnunarttukin jäi tällä kertaa Vinkan taakse ja saatiin kolmas serti PN3 sijoituksella. Näin Vinkasta tuli Suomen muotovalio eikä Vinkaa nähdä enää tämän koommin näyttelykehissä - sen olin luvannut ja lupauksesta pidetään kiinni

Tässä vielä Vinkan arvostelu:
Hyvin rakentunut narttu, joka voisi olla hieman lyhyempi. Kaunis pää ja ilme ja korvat. Erinomainen kaula, hyvä runko, erinomaiset raajat, erinomainen karvapeite, hyvät liikkeet. Miellyttävä luonne.

kuva: Anne Laamanen