Tässäpä pieni video ratsastuksesta (vauhdikkaimmat pätkät ei jääneet kameraan, kun käytiin ensin sen verran kauempana spurttailee...):
]]>
Jatkossa blogi löytyy osoitteesta:
Tervemenoa!
]]>]]>
Loppumatkassa on risteyksestä käännyttäessä iso mäki, jota ei vaan päästy ylös. Kaksi kertaa yritettiin ja sitten lähdettiin takaisin kotia. Tietä ei oltu tietenkään aurattu, saati hiekoitettu, joten renkaat löivät vaan sutia lumella... Tietty minä sain tänään hyvää peruutusharjoitusta! Nyt pitää saada lottovoitto ja ostaa neliveto, vaikka maasturi...
Että näin tällä kertaa. Hiskille tuli jälleen lepopäivä, kun en kerennyt enää illalla tallille (Teemun kanssa urakoitiin kirjanpitoja)
]]> Ryhmäkehistä ei tullut menestystä. Aamupäivästä käytiin ensin Annen ja Anna-Kaisan kanssa issikka-maastossa. Sieltä kotiin ja pienen lounaan jälkeen samantien Hiskillä maastoilemaan. Seuraksi saatiin Niina ja Hilkka. Käytiin 10 kilsan lenkki ja päästiin laukkailemaan oikein kunnolla Tästä kotiin ja kahville & välipalalle. Ja sitten lumikenkävermeet niskaan ja Annen ja 4 göötin kanssa pimeään lenkille. Eikä edes eksytty, vaikka pimeässä ei aina ole niin helppo suunnistaa...
]]> Ongelmia oli kuitenkin vasemmalle asettumisessa, eikä ihan niin pieniä... En saanut Hiskiä millään taipumaan niskasta ja se vaan yritti juosta alta pois kun yritin vaatia siltä ko. asiaa. Eilen kävi Katajan Tiina hoitamassa Hiskin ja kyllähän sieltä vielä löytyi aika lailla jäykkyyttä nimenomaan lantion ja ristiselän alueelta, jota itsekin oli epäilty ongelmapaikaksi. Ja niskasta oli joku kunnon jumi nikamavälissä, joka mahdollisesti aiheutti juuri sen suuren ongelman vasemmalle asettamisessa. Mutta jumit saatiin auki ja toivotaan, että nyt päästäisiin taas pidemmän aikaa ilman ongelmia.
]]> Eli alku menee aina hyvin ja sit loppureenistä Vinkan silmät ja kieli pyörii kilpaa 
]]> Ja valotkin pysyivät laitumella paikallaan Yksi (ja ainoa) raketti ammuttiin ja sädetikkuja heiluteltiin jo puoli kymmenen aikaan ja vuoden vaihtuessa kurkittiin vaan ikkunoista pihalle...
]]>
Hepat voivat hyvin, mitä nyt Hiski odottelee tällä hetkellä osteopaatin käsittelyä tammikuun alussa. Se vähän riehaantui pakkasten tultua ja nitkautti varmaan siinä tohinassa itsensä - ei uskonut kerrasta (syksyllä kävi samankaltainen tapaus, jolloin osteopaatti sai hepan entiselleen yhdellä hoitokerralla). Nyt Hiski ei tunnu lainkaan kipeältä ja liikkuu oikein mielellään ja on yhteistyöhaluinen, mutta liikkuu käynnissä sen verran huonosti, että haluan sille vielä osteopaatin tarkistuksen. Hiski tuntuu edelleen viihtyvän tallilla mainiosti Strakur voi paksusti, ainakin näyttää siltä kasvatettuaan talvikarvan... ja tietenkin pirteästi... ei se varmaan rauhoitu koskaan