Lunta on satanut lisää - jee! Eilen kävin lumikenkäilemässä lähes 2 tuntia. Pakkaslumi ilman kantavia kerroksia upotti reippaasti ja koirat joutui tekemään kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin jäljellä. Tosin Topi kevyempänä ja isompi-tassuisena taivalsi helpomman näköisesti eteenpäin. Välillä menin toisten tekemillä urilla, jotta koiratkin saivat hengähtää pikkaisen (ja ehkä itsekin...)

Kotona uusi kuiva vaatekerrasto ylle ja Anun kanssa maastolenkille. Käveltiin tosi paljon, mutta kun ne kävelyt oli taas hangessa auraamattomia metsäteitä ja pikkupolkuja, niin heppa raukat(?) joutui tekemään kunnolla töitä. Välillä vähän irroteltiinkin... Käärmelahden harjuilla lumi oli kinostunut valtavan korkeaksi ja tiiviiksi. Polkua ei näkynyt ja kun kinos oli Funia rintaan ja Anun jalat viilsi hankea, oli Hiskin vuoro aurata tietä. Tuntui että Hiskikin välillä hukkui kinoksiin, mutta urheasti se vaan porskutti eteenpäin. Viivyttiin lenkillä 2 tuntia ja kivaa oli.

Tänä aamuna lähdettiin Suskun kanssa maastoilemaan ja kierrettiin sama lenkki kuin Anun kanssa eilen. Nuo kävelypätkät oli nimittäin mukavia, ainakin siellä selässä ;c) Ja välillä mukavia laukkapyrähdyksiä lumisia mäkiä ylös... Harjuilla kinos oli yhtä kaamea kuin eilen, mutta Hiski vaan painui matalammaksi, venytti päätä eteen ja kauhoi jaloilla urheasti kinosten läpi. Hieno hepo. Kyllä kelpasi Funin kulkea perässä, kun kinosten läpi oli polku aurattu! Takaspäin tullessa nähtiin muutama moottorikelkka, Hiski pikkasen kuumu niistä (kun vähän jänskätti), mutta ei mitään "normaalia dramaattisempaa" ja pian kiirekin unohtui. Mukava reissu jälleen Hymy

Tämän jälkeen käytiin vielä Sannan kanssa lumikenkäilee reilu tunnin lenkki. Lunta tuli koko ajan lisää, metsä oli ihanan talvinen ja koiratkin lähtivät vielä iloisena matkaan. Kyllä harmittaa kun kameran akut ovat ihan sökönä. Pakko ostaa uusi akku kameraan.

Täytyy myöntää, että nyt on jalat aika jäykät. Kun on vähän aikaa paikallaan, ei jalat meinaa liikkua enää minnekään. Taidan siis siirtyä sohvalle lepuuttamaan kinttuja...

Niin ja ne meidän porukat hannasi viime tipassa eikä tulleetkaan kyläilemään Otsan rypistys