Tänä aamuna heräsin taas ennen seitsämää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aamun kruunasi vielä sekin, että ääni taitaa olla palaamassa?? Ainakin se tulee nyt ilman ihme vinkauksia... ääni siis alkoi hävitä jo pe:na töissä ja sit se on silleen tasasesti vaan pehentunut ja eilen oli puhe aikas vinkeetä

Meidän oli tarkotus lähtee Teemun kanssa potkuroimaan ilman koiria, mutta kun keli oli noin huippu, pistin äkkiä vaatteet niskaan ja suunnattiin äitin kanssa pienelle aamulenkille jäälle. Potkuteltiin hiljalleen ja koiratkin lähtivät mielellään mukaan. Jonkun aikaa potkuteltuamme huomasin, että Vega nilkuttaa jotenkin oudon näköisesti. Onneksi olin ottanut taas korin matkaan ja nostin Vegan koriin. Ja nyt se jopa suostui olemaan siinä! Antikanniemestä potkuteltiin jäätietä pitkin Sorvasrannan (Anne, menikö nyt oikein??) puolelle ja siitä sit rantoja pitkin vielä Pappilansaari kiertäen kotia. Jäätiellä Vega halusi pois korista ja ravasi aivan normaalisti. Kun siirryttiin hangelle, alkoi taas nilkuttaa. Eli en keksi muuta, kuin että sen anturat on eilisestä pitkästä hangella juoksusta arat. Vega sit matkustikin koko loppumatkan korissa ja Topi taas juoksi iloisen ja pirteän näkäisenä kotiin asti.

Nyt Vegan anturoita on rasvattu Helosaanilla ja täällä sisälle se juoksentelee edestakaisin ihan normaalisti. Jos se ei huomennakaan nilkuta sisällä tai tuossa pihalla nurmella, niin lähdetään Joensuun kisoihin, koska kisat on kuitenkin maneesin pehmeällä hiekalla. Eikä anturoissa näy sen kummempia jälkiä, joten ne tosiaan taitavat olla vain vähän hellät...

Jäätiellä:

"Meidän puolella" Sorvaslahtea:

Ekan lenkin jälkeen syötiin aamupala ja sen jälkeen kipaistiin matkaan Teemun kanssa. Päätettiin mennä Puruveden puolelle ja kiertää Enanniemi. Matkavauhti oli nyt selvästi kovempi ja meikäläisen jaloissa alkoi jo eilinen lenkki hieman tuntua... mutta yllättävän hyvin sitä vaan jaksoi potkutella. Onneksi oli mehupullot kuitenkin matkassa. Ja koska meidän oli tarkoitus mennä käymään Opistolla Tomin luona, niin päätettiin potkuroida samalla sinne asti. Valtatien ja harjun yli vaan kannettii potkurit ja matka jatkui sit Pihlajaveden puolella. Opistolla oltiin tasan 2 tuntii kotoa lähdöstä. Koska oltiin tuo 2 tuntii tulti mukavan reipasta vauhtia ja kotia olisi ollut lähes 7 km vastatuuleen, niin pummattiin Tomilta kyyti takaisin kotiin  Gps näytti meidän potkutelleen sellaset 17 km, joten ihan kiitettävä lenkki tuli siltikin.

Puruvedellä:

Harju ylitetty:

Ja pikkubussilla kotia, potkurit matkassa myös:

Ja nyt lähen Seijan kanssa lenkille - ilman koiria... kyllä illalla taas uni maittaa!