Eilen kävin maastoilemassa Strákurilla. Lähdin vaihteeksi toiseen suuntaan (S:n eka kerta siellä suunnalla), mentiin crossiradan ohi, pörinä oli hirveä, mutta ei jaksanut ponia hätkäyttää. Marjastajia oli siellä sun täällä puskissa, ja siellähän ne S:n mielestä olivat eikä sitä jaksanut kauheesti stressata... uimapaikalta metsälammelta tuli parit lastenvaunut, hyvä että päätään viitsi sinne kääntää. Pari maastopyöräilijää yllätti polulla mutkan takaa - taisi pyöräilijät säikähtää enemmän ku meinasivat törmätä meihin (mulla on maastossa kyllä huomioliivi, mutta siinä oli tosiaan juuri mutka ja puskat peitti näkyvyyden). Hiskin kanssa olis ollut jo monta monta järkytyksen aihetta, mutta nyt eikun nautti vaan menosta Nauru (joten osaatte varmaan arvata, että "maastoponin" hankkiminen ei kauheasti harmita).

Vinka oli sillä aikaa Tiinalla ja leikki jo lähtiessä lasten kanssa, oli jatkanut leikkiä Tarran kanssa ja vauhtia oli kuulemma piisannut. Kun pesin hevosta, kakara palloili ponin mahan alla, joten tässä vaiheessa ei hevosetkaan kauheasti hirvitä -  pitää yrittää varmaan opettaa sille, että siellä mahan alla ei ole kaikista paras paikka oleilla...

Kotimatkalla tavattiin Suskun kanssa siellä metsälammella. Lampi on sellanen tosi äkkiä syvenevä, ihana kirkasvetinen kova hiekkapohja. 5 m rannasta ja jalat ei enää yllä pohjaan. Siinä tulee siis uitua aika kaukana rannasta. Kun olin Vinkan mielestä tarpeeksi kaukana rannasta, niin kakarapa päätti sit lähtee uimaan perään. Urheasti se vaan ui syvemmälle ja käänty takas rantaan vasta kun oli minun kohdalla ja minä lähdin kohti rantaa. Toisella kertaa sama homma, kakara vaan ui perässä. Enhän minä sitten uskaltanut enää uida, kun tuli ihan sellainen tunne, että tuo vielä hukkuu jos polskii koko ajan mukana. Susku sitten pidätteli kakaraa rannassa, jotta sain itse uida rauhassa. Jospa tuo samalla huomasi, että minäkin tulen ihan hengissä takaisin sieltä vedestä.

Vegalta tuli tälläisia terveisiä Punkkikselta:
1249017100_img-d41d8cd98f00b204e9800998e