Eilen ratsastettii sit Strákurilla ekan kerran. Minä hyppäsin Strákurin selkään ja Tiina Funin ja suunnattii pelloille. Strákur on selkeästi toiminut vaelluskäytössä, sillä ohjattavuudessa on selkeästi pieniä puutteita: eli kääntyminen aukealla pellolla ei toiminutkaan ihan niinku noilla muilla kahella  Mutta hauskaa oli!

Tänään käytiin Seijan kanssa maastoilemassa. Strákur paineli edellä, eipä paljon lotkauttanut korvaansa autoille eikä koko lenkin aikana ollut mitään mikä olisi aiheuttanut empimistä tai säpsyilyä. Toimi kuin unelma maastoponi -  ja sitähän me kaivattiinkin. Ja vauhtiakin löyty, kun annoin kotiapäin ponin hetken irrotella... ei kuulemma F enää pysyny perässä... Voi vitsit että oli kivaa . Tiina varmaan ymmärtää tunteen, kun Hiskillä maastoilee. Sillä et ikinä voi olla ihan rentona vaan koko ajan on oltava itse valppaana ja mielellään pikkaisen hevosta ajatuksissa edellä

Eilen S pääsi Funin kanssa samalle laitumelle tutustumaan. S otti asian aikas lungisti, mutta Funin piti yrittää pomotella, mutta aika lailla yritykseksi se sitten jäikin. Kun S potkaisi ötököitä mahan alta, niin F raukka kuvitteli sen uhittelevan hänelle ja vinkaisi ja kuopi maata. Alkuu S sentään muutaman kerran vastasi Funille, mutta parin kerran jälkeen jatkoi vaan syömistä.

Tässäpä taas muutama Pirisen Seijan ottama kuva:

Vega muistutteli muuten eilisissä hakureeneissä vanhasta ongelmasta: valeilmaisuista. Kolmannella pistolla painelikin hajun perässä etukulmaan ekan maalimiehen piilolle ja tuntui juoksevan siellä rinkiä haukkuen samalla aika tiiviisti!? Eteni kyllä lopulta sivulinjaa oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen. Neljännen maalimiehen haistettuaan haukahteli myös muutaman kerran ennen kuin oli tarkentanut paikan. Oliko lie kierrokset vähän korkealla vai mitä??? Ehkäpä ensi kerroilla teemme taas suoria palkkauksia eikä vaadita lainkaan haukkua.