Tässäpä viikon kuulumisia:

Maanantaina käytiin hallilla reenaa ja minulla oli mukana vain Vinka. Vinka harjoitteli kujaa niin, että kummassakin päässä oli U-putket. Ensimmäisellä kerralla tehtiin ruokapalkalla ja toisessa satsissa minulla oli lelu palkaksi ja mentiin putki-kuja-putki-kuja ja palkka tuli vasta sitten. Välillä oli vähän vauhtia liikaa eikä meinannut putkesta taipua millään oikeaan aloituspaikkaan, mutta kun vähän jarrutin vauhtia, niin saatiin onnistuneita suorituksia.

Keskiviikkona oli Vinkan ensimmäinen reenikerta pentukurssilla. Alkuun leikittiin ja siinä ei ollut mitään ongelmia; leikki lelulla eikä välittänyt muista koirista. Ensimmäisen kerran teemana oli kontaktin ottaminen. Juu, kyllähän Vinka ottaa kontaktin kun vähän vihjasee, MUTTA tuo pitkäjänteisyys on sitten eri asia... Jos minä puhun Vinkalle, niin se kyllä keskittyy minuun, mutta kun minä hiljenen, niin sitten oltaisiinkin jo tukka putkella tekemässä kaikkea muuta. Välillä se ei malta edes naksauksen jälkeen odottaa, että kaivan palkan taskusta  Yritin sitten välillä jättää vihjeet pois ja olla vaan ja palkita naksulla oma-aloitteisesta kontaktista. Jos näin saisin sitä paremmin hakemaan minun huomiota. Mutta saapi nähhä... Ja Vinkalle on nyt opetettu erillinen sana katse-kontaktia varten. Jos sen saisi sitten sillä sanalla pitämään huomiota minussa, kun tarvitsee. On ihan erilainen koira kun Vega, joka pennusta pitäen on hakenut minun huomiota katsekontaktilla ja komennuksella. Vegaa ei hirveästi muiden tekemiset kiinnosta. Mutta kyllähän tässä on jo puolen vuoden aikana käynyt selväksikin, että taitaa Vinka olla vilkkaampi ja itsenäisempi kuin Vega. Tuo haastetta tokoiluun, mutta agilityssa ei ainakaan vielä hauku ja pure minua, jos ohjeita ei tule vaan suorittaa ihan itsenäisesti siinä tapauksessa esteitä ympäri kenttää  Olemme alkaneet nyt harjoitella, että esteiden keskelläkin voi pysyä siinä minun lähellä tekemättä mitään.

Torstaina ostin uuden otsalampun (Tiina oli ostanut uuden ja oli niin hyvä että minulle kanssa!). Testasin sitä ratsastaessa töiden jälkeen. Lähdin Hiskillä pelloille ratsastaa, Pyrykin pääsi seuraksi juoksemaan. Hyvin valaisi, eikä Hiskikään vetänyt valosta pultteja, joten voimme kokeilla pimeän ratsastusta toistekin. Ratsastuksen jälkeen lähdettiin vielä Tiinan kanssa lumikenkäilemään uusien lamppujen kera. Kylläpä näki metsässäkin hyvin. Ja meidätkin oli nähty hyvin: meitä oli verrattu motoon! Me vähän ihmeteltiinkin, että miksi moottorikelkka pysähtyi läheiselle uralle. Kiivettiin ihan valtavan jyrkkä rinne ylös harjun päälle ja meinasi jo epätoivo iskeä, mutta niin me vaan urheasti selvittiin urakasta.

Lauantaina käytiin heti aamusta vähän reenaa koirien kanssa hallilla. Tällä kertaa otin Vegankin mukaan. Otin Vegan kanssa keppikulmia ja ainakin intoa ja yritystä riitti  Vinka reenasi myös erilaisia lähetymiskulmia kujalle. Päivällä käytiin Tiinan kanssa maastoilemassa, minä S:lla ja Tiina Hiskillä. Oli ihan onnistunut reissu. Illalla kävin vielä lumikenkäilee omien koirien ja Pyryn kanssa.

Tänään lähdin aamupäivästä S:lla maastoon. Aikaa meni 2,5 tuntia, mutta suurin osa vaan käveltiin ja aurattiin (tai siis poni aurasi) polkuja. Osa puiden oksille kertyneistä lumista on tippunut jo parin päivän tuulisten kelien seurauksena, mutta vielä tuota lunta silti riitti oksilla ja olokin alkoi olla sen mukainen... Ratsastuksen jälkeen käytiin vielä Sannan kanssa lumikenkäilee harjuilla, mukana myös omat koirat ja Pyry. Kylläpä mäkien nouseminen taas tuntui jaloissa! Alkumatkasta Vinka urhoollisesti loikki Pyryn perässä, mutta loppumatkasta kaikki koirat jolkottelivat meidän tekemää polkua pitkin, jopa Pyrykin!

Polut auki:

Harjuja (ja hiekkamonttuja) riittää:

Tässäkin menee ihan selvä polku! Käytämme tästä polusta mainintaa "Suskun aukko", mutta voiko tätä enää aukoksi sanoa!? Osa lumista oli onneksi tippunut jo parin viikon takaisella reissulla: