Paluu arkeen tapahtui yllätys yllätys, ulkoilun kera  Lomallahan tuli sammuttua joka ilta viimeistään 22 aikaan ja noustua sitten aikas aikaisin ylös... ja sama rytmi jatkui tänä aamuna ja koko konkkaronkka (matkalaiset olivat täällä vielä yötä) taidettiin olla hereillä siinä 7 aikoihin. Aamun otin kuitenkin ihan lepäilyn kannalta sohvan pohjalla ja 11 aikaan olikin jo aika lähteä ulos.

Karautettiin koirien kaa Tiinalle ja Vinka sai ihan hirveet hepulit nähdessään Tarran ja Pyryn. Pyry ja Vega keskittyivät edelleen lemmenleikkeihin, tosin Vega lopulta kyllästyi(!) touhuun ja meni auton alle murjottamaan. Mutta Vinkalla oli hauskaa Tarran kanssa, kävi jopa alkuun niin suurilla kierroksilla, että näytti jo siltä, että omat koirat on kohta toistensa kurkussa kiinni  Vega ei nimittäin ollut suonut vielä ajatustakaan Vinkalle tuossa vaiheessa eilisen kotiinpaluun jälkeen.

Ahti ja Aura innostuivat ratsastamaan ennen minua ja Tiinaa ja Auran meno Hiskin kanssa näytti tosi hienolta. Ahti meni Strakurilla talutuksessa eikä meinannut millään malttaa lopettaa, hiki tuli talutellessa vaikka vuoronperään sitä tehtiinkin. Minulla olikin sitten hienosti käynti- ja ravityöskentelyssä verrytelty hevonen Auran jäljiltä ja aloitettiin Hiskin kanssa suoraan laukkatyöskentelyllä. Olen nyt pari kertaa mennut Hiskillä kentällä uudella satulalla ja ei voi kuin hihkua innosta, miten paljon paremmin mm. laukka sujuu pienellä kentällä  Miten voikin hevonen muuttua noin paljon kuin sormia napsauttamalla! Ja uudessa satulassa on ihan uskomattoman hyvä ittensäkin istua. Taas todettiin, että ei me halutakaan Hiskiä myydä mihinkään, kun sillä on niin kiva mennä koulua ja maastoonkin pääsee nyt autotietä käyttämättä. Lopuksi käytiin vielä kävelee metsässä reittiä E ylös ja laukkamäkeä alas - meidän pitää varmaan tehdä kartta ja piirtää siihen polut A, B, C, D, E, jne... niin itekin pysyttäis vielä kärryillä mistä lenkistä ja poluista puhutaan toisillemme

Ratsastuksen jälkeen käväistiin vielä Suskun kanssa kunnon lumikenkälenkillä. Täälläkin on nyt alkanut hanki kantaa, jee! Vegakin vaikutti jo pirteämmällä, ei vissiin maha enää paina niin paljoa. Kotiin tultuamme Vegakin lämpeni Vinkalle ja riekkuivat keskenään entiseen malliin

Topin tuhkatkin tulivat loman aikana. On tämä elämä kyllä vähän outoa ilman maskottia, toisaalta surullista, mutta toisaalta paljon yksinkertaisempaa ilman vanhan koiran omia tapoja. Kukaan ei nuole nyt kylppärissä lattialaattojen saumoja, mutta kukaan ei myöskään pissaa kylppärin lattialle ihan vaan sen takia, että se on paljon helpompaa, kun mennä ulos pakkaseen pissalle. Ehkä tähän tottuu ajan kanssa!?