Ei herkkänahkaisille!

Heti alkuun pahoittelut, että kaikki tässä yhteydessä olevat kuvat on otettu kännyllä ja siksi huonolaatuisia. Mutta laitetaan alkuun kuitenkin normaaleja kuulumisia ja loppuun sitten ne "ei herkkänahkaisten" jutut...

Kevät on tullut ja Furminaattori toimii hepoillakin:

Vegalta poistettiin perjantaina tikit ja Veke pääsi vihdoin juoksemaan irti. Kävin illalla ratsastaa Hiskin ja menin ilman satulaa kentällä. Vegalle oli vissiin vähän kierroksia, sillä Tiinan puntatessa minut selkään Vega jo iskikin hampaansa Hiskin takasiin... Tiina laittoikin koirat autoon ratsastukseni ajaksi. Päätin kuitenkin lähteä tekee loppukävelyt pelloille ja ottaa koirat mukaan, mutta päätin varmuudeksi itse kävellä ja taluttaa Hiskiä. Vegakin innostui oikein spurttailemaan Vinkan kanssa useaan otteeseen (ei kyllä kestä enää Vinkan perässä) Kuten kerkesin viikon aikana todeta, koiran hihnassa lenkittäminen on TOSI tylsää hommaa!

Lauantaina V & V pääsi edustustehtäviin Kuopion torille. Siellä oli tapahtuma, jossa oli esillä pohjoismaalaisia koirarotuja ja gööttejä edusti sitten meidän lauma. Topin piti olla lunneista esillä, mutta onneksi Jaana & Velho pääsivät paikalle, niin ei jääneet lunnit kokonaan esittämättä. Jaanaa käytiin haastattelemassa perjantaina radioon ja muutamat ihmiset olivat tulleet paikalle nimenomaan radiojutun perusteella tutustumaan lunnikoiraan. Pari tuntinen kului ihmisten kysellessä koirista ja rapsutellessa niitä ja jokainen rotuedustus oli vuorollaan lavalla esillä & haastateltavana. Kerrankin koirat saivat tarpeeksi huomiota ihmisiltä - eivät valittaneet Ja kotiinviemisiksi saatiin isot säkit täynnä herkkuja, erilaisia luita ja leluja.

Keli oli kyllä aikas kylmä, välillä tuli lunta/räntää/vettä. Säätä uhmaten huristelin torilta Tiinalle aikomuksena ehkä jopa ratsastaa, mutta ainakin siivota kenttää. Ja niinhän minä vielä päivän päätteeksi urheasti satuloin Strakurin ja kävin reilun tunnin lenkin Pyry & Vinka seurana. Pyry jolkotteli edellä ja Vinka kierti alkuun haukkuen minua & Strakuria ympäri. Tuli sellainen olo, että se olisi halunnut meidät Pyryn perään - mene ja tiedä. Onneksi Vinka luovutti aikas äkkiä ja keskittyi Pyryn kanssa juoksemiseen. Itse asiassa Vinka kirmaili edellä töltissäkin, kun Vegan kanssa kulkevat normaalisti aina hevosen takana. Vinkasta olisi pitänyt saada eilisen lenkin jälkeen kuva - se oli kuin piikkisika, joka välillä mönki mahallaan kurassa

Tänään oli taas aivan upea keli ja lähdettiin maastoilemaan Tiinan ja Auran (9 vee) kanssa. Otettiin pienet retkieväätkin laukkuun ja suuntana Käärmelahden laavu. Reissu sujui mukavasti ja Aura jaksoi urheasti ravailla pitkiä pätkiä kerrallaan. Turvallisuussyistä laukkailtiin vain ylämäkiä tai metsäpoluilla eikä ongelmia esiintynyt. Tauon jälkeen Hiskille iski kauhea kiire eikä se meinannut malttaa kävellä millään. Sinänsä ei yrittänyt edetä lujaa, vaan jatkoi vaan ravaamista hiljalleen vaikka antoi ohjankin pois. Kun otti ohjat käteen ja alkoi ratsastaa, niin kylläpä jalat nousi korkealle hyvässä tahdissa. Naureskeltiinkin, että aletaan vaan opettaa Hiskille passagea maastossa kun kerta noin hienosti pystyy itteään kokoamaan Loppujen lopuksi ratkaistiin kiire niin, että minä tulin kotimatkan keulassa ja reipastettiin tahtia. Kun päästiin ravaamaan ja laukkaamaan, niin Hiski kulki aivan "normaalisti" ilman sen kummempaa kiirettä tai mitään pöllöilyjä. Välillä vaan kyseltiin Auralta että vieläkö jaksat ja aina kuului aina yhtä innokas "joo". Loppumatka tultiin pienempiä polkuja ja kas kummaa, Hiskikin malttoi jo kävellä. Reissu kesti tauon kanssa lähes 3 tuntia ja täytyy todeta, että kyllä Aura on vaan urhea pieni ratsastaja

Aura ja Tiina:

Koirien kanssa kävin metsälenkillä raivailee vähän hevospolkuja auki metsätöiden jäljiltä. Ja koirat löyti sen Pyryn rotta-aarteen - yökötys! Yritin heivata sen kepillä sen verran kauas, että koirat ei sitä seuraavalla kerralla löytäisi, mutta saapi nähhä... Tästä yököttävästä rotasta voinkin siirtyä siihen alusssa varoittamaani aineistoon

Eli mitäpä sitä ei tekisi koiriensa eteen. Kun kuultiin, että tarjolla on teuraaksi meneviä kanoja, niin mehän päätettiin, että lisätään koirien ruokavalioon kanaa. Ja niin kolme tyttöä ajeli hakemaan kanoja torstaina töiden jälkeen. Juttu oli jo valmiiksi ihan hervotonta ja vähän epäilytti, että miten meiltä sujuu nylkeminen yms. Lopulta meillä oli ehkä 40 kuollutta kanaa mukana, suuntasimme "työmaallemme" ja perustimme linjaston: nylkeminen - suolistus - paloittelu. Ja oltiin me vaan aikas urheita eikä kukaan edes yökännyt. Linja toimi kuin vanhoilla tekijöillä (itse tein nylkemistä ja suolistusta, suolisankko oli aikas vinkeen näköinen...). Me naurettiin aivan hulluina työn lomassa, nuorruttiin ainakin viisi vuotta illan aikana Kotimatka oli ehkä vielä hervottomampaa meininkiä, ihme ettei ojaan ajettu matkan aikana. Mutta työn tuloksena meillä oli yli 30 kiloa ruokaa (selkärankaa, kauloja, rintapaloja, koipia) sekä tämän päälle sekalainen seurakunta sisäelimiä ja keltuaisia. Ja kaikenlisäksi koiratkin ovat suostuneet syömään tuotteita, joten työ ei mennyt ihan hukkaan. Ja kaikilla oli sormetkin tallella...