Varoitus: pitkä tarina...

Viime viikolla kävinkin viimeistä kertaa tänä keväänä ratsastustunnilla. Kivaa oli ja mukava olisi käydä edelleen, mutta onhan noita omiakin joita liikuttaa eikä se maksa mitään. Opetuksesta ei olisi kyllä haittaa, mutta ehkä taas ensi syksynä...

Oma kenttä on vetisessä kevätkunnossa. Peltourat sulat ja upottavat. Ja hanget pelloilla vielä sen verran paksut... eli ohjelmaan on kuulunut vaan maastoilua - en valita  Keskiviikkona käytiin Anun kanssa ponimaasto kankailla ja to:na Seijan kanssa "ruskeiden" maasto metsässä polkuja pitkin.

Enemmän tallotut polut olivat kevyitä kulkea (tai ainakin luulisin niin):

Aukon laidassa oli vähän enemmän lunta. Tosin tästä laukkailtiin tuonne "selän taakse" häämöttävää polkua ja intoa tuntui riittävän:

Funi ei meinaa ylettää Hiskin jalanjälkiin:

Hiski: "painoavut kunniaan ja kiipeän vaikka puuhun jos sitä haluat" 

Torstaina tuli Jonna, Jari, Tuomas, Pihla ja Tilli-mali tänne kyläilemään. Perjantaina käytiin reenaa hallilla Vinkan ja Tillin kanssa ja sen jälkeen tavattiin Kuopioon viime viikolla muuttanut Vegan IHANA Onni-poika. Vinka oli ihan innoissaan saadessaan kokoistaan juoksuseuraa. Vega ei jostain kumman syystä osallistunut "nuoriso-leikkeihin".

Lauantaina lähettiin heti aamusta Jonnan kanssa maastoilemaan noilla minun puolikkailla. Oikopolun päästä kuului moottorisahan ääntä ja ajattelin siellä olevan vain jonkun tekemässä puusavottaa, kun metsää oli aikaisemmin harvennettu sieltä suunnalta. Ääni lakkasi sopivasti ja puun päällä istui kolme metsuria tauolla. Harvensivat tukkimetsää ja kertoivat jatkavansa hommia iltapäivä. Sanoin vaan, että yritämme pitää kovaa ääntä kun tullaan takaisin, etteivät kaataisi puuta juuri meidän kohdalla... Jostain syystä katsoivat meitä vähän oudosti!? Heposet saivat kunnon jumppahetken, kun joutuivat nostelemaan jalkoja tiellä sikin sokin lojuvien tukkien yli  Loppujen lopuksi kierreltiin polkuja, avattiin taas uusia pätkiä, laukattiin hangessa (ei tarvinnut taaskaan kahta kertaa pyytää hepoja...) ja päätettiin jättää uhmaamatta kohtaloa ja lähdettiin avaamaan pitkää pitkää ummessa olevaa reittiä ja lopulta päädyttiin tien toiselle puolelle ja tultiin autotietä pitkin pihaan.

Illemmalla lähdin Tuomaksen ja gööttien kanssa lumikenkäretkelle. Hangethan eivät todellakaan kanna enää, joten reittikohteena oli vanhat polut. Polut kantoivat Tuomasta, mutta minua hieman huonommin... noustiin aukon poikki minun vanhoja jälkiä mäen päälle evästauolle ja minä upposin varmaan joka toisella askeleella ihan kunnolla ja välillä sai tehdä tosissaan töitä että pääsi "takaisin pinnalle". Kuten Tuomas sanoikin: "Sari jäi jumiin 51 kertaa ja minä 14 kertaa". Onneksi mäen päällä oli kovempi polku ja alaspäin oli muuten kevyempi tulla...

Illalla meillä oli väsynyttä porukkaa sohvalla:

Kumpaa väsyttää enemmän?

Sunnuntaina käytiin jälleen Jonnan kanssa maastoilemassa. Matkalla kurvasin sahan kautta ja metsurien auto oli edelleen siellä, joten lähdettiin ihan suosiolla tien kautta kankaille. Tiet olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa ja päästiin menemään vähän vauhdikkaammin tieosuudet. Hiski kulki jälleen tieosuudet S:n perässä ja toimi vetohevosena metsäosuuksilla (siis poluilla). Pitkästä aikaa käytiin Tipuharjussa asti laavulla ja harjuilla ja harjujen etelärinteet olivat jo lähes kokonaan sulaneet lumesta. Muutenkin lunta oli paikoittain enää 15-20 cm! Mutta oli jälleen tosi kiva reissu ja Hiski toimi NIIN hienosti että

Maanantaina käytiin jälleen hallilla reenaa ja Jonnan ideasta kokeilin palkata Vinkaa vain makupalalla. Eipä ole ite tullut edes kokeiltua kokonaan ilman lelua. Vinkalla oli vauhtia & intoa ihan yhtä paljon kuin lelulla, mutta korvat olivat paljon paremmin mukana, kun ei käynyt niin kierroksilla lelun perään. Tehtiin 15 esteen harjoitusta putkellä ja viidellä hypyllä. Vinka meni tosi hienosti, kun keskityin vaan ohjaamaan sitä kunnolla. Toki palkkailin sitä muutaman esteen pätkistä, kun saatiin joku vaikeampi kuvio onnistumaan. Mutta koira ei lähtenyt lelu suussa juoksee ympäri hallia (jonka jälkeen ei tule lelun kanssa luo vaan jatkaa juoksuaan...) vaan söi makupalan ja tuli luokse odottamaan uusia käskyjä. Leluja ei tietenkään jätetä kokonaan pois ja nytkin viimeisestä pätkästä tuli lelu palkaksi ja Vinka juoksi lelu suussa ympäriinsä ja suoritti omatoimisesti esteitä...  Lisäksi otettiin kujaa erilaisista suljetuista kulmista. Meni hienosti sisään joka kerran.

Jonna & kump. lähtivät ajelemaan kotia kohti ja minä kävin vielä tervehtimässä Onnia omistajineen "Hallin naapurissa". Vinka ja Onni riekkuivat ihan hupsuina ja välillä Vegan piti käydä kertomassa Onnillekin, että hän on kuitenkin se äiti, jota pitää uskoa  Hauska seurata noiden käytöstä. Illansuussa käytiin vielä Tiinan kanssa oikein rauhallinen maasto kankailla. Tie ison pellon ympärillä oli alkanut tulvimaan edellisestä päivästä ja käveltiin vaan lammikoiden läpi "normaalin" laukkasuoran sijaan. Hiski oli niin innoissaan suuren suurista lammikoista, että näytti jo siltä, että se heittäytyy kohta piehtaroimaan niihin. Kauhoi vaan vettä ja aurasi vettä turvallaan  Käveltiin myös perinteinen laukkasuora kotiapäin, joten eilen hevosten maailma pistettiin ihan sekaisin. Mutta kummasti ne tokenivat hämmästyksestään ja suostuivat astelemaan ihan rauhassa kotiapäin. Palattiin takaisin sahan kautta tarkastaaksemme metsureiden työmaatilanteen. Metsureita ei näkynyt, mutta puita oli entistä pitemmällä matkalla pitkin poikin ja päällekkäin ja saatiin ylittää kunnon maastoesterata. Jospa saisivat piakkoin urakkansa loppuun ja mekin päästäisiin turvallisesti maastoilemaan polkuamme pitkin.