Tiistaina alkoi hakureenit. Vähän jänskätti miten Vinka käyttäytyy, kun viime syksynä kerettiin reenata pari kertaa ja sitä vähän jännitti yleensä ensimmäinen maalimies. Vaikka silloinkin hienosti lähti ihan yksin etsimään maalimiestä hajun saatuaan. Aloitettiin makkararingillä ja maalimiehet menivät valmiiksi metsään istuskelemaan, kun kävin Vinkan autolta ja puin sille liivit. Eipä jännittänyt Vinkaa; se suorastaan "pimahti" kun huomasi metsässä istuskelevat ihmiset. Miten voikaan pienen koiran kroppa heilua juostessa niin paljon, juoksi vaan ihmiseltä ihmiselle ja kävi aika kierroksilla silkasta innosta. Kun Vinka näytti hieman rauhoittuvan, niin menin takaisin autolle ja kaksi maalimiestä piiloutui sillä aikaa tuuliharjoitteita varten. Lähdettiin Vinkan kanssa aika kaukaa liikenteeseen ja pian tuuli toikin hajun Vinkan nenään ja silloin sitä vietiin. Metsä oli sopivan avaraa ja näki hyvin miten Vinka käyttäytyy vaikka ei itse kerennytkään sen mukaan. Maalimiehen luonakaan ei mitään jännittämistä vaan oli NIIN riemuissaan löydöstään  Palattiin takaisin paikkaan josta sai ekan hajun ja jatkettiin etsimistä. Vinka liikkui hienosti edellä ja selvästi sillä oli ajatus siitä mitä ollaan tekemässä. Eikä aikaakaan kun nenä nousi ja samantien jalat lähtivätkin jo viemään kohti hajun lähdettä. Maalimies olikin oikeesti kaukana siitä mistä hajun sai, mutta sinne se yksin paineli hirveetä kyytiä ja hienosti tarkenti hajun ja löysi ihanan ihmisen maasta makaamasta. Vinkaa katsellessa tuli niin hyvälle tuulelle - tämä laji sopii kyllä paremmin Vinkalle kuin Vegalle, vaikka Vegakin toimii ihan ok. Tuo Vinkan suurempi itsenäisyys on plussaa tässä harrastuksessa.

Olen yrittänyt ottaa itseäni vähän niskasta kiinni: ma ja ke aamuna törötin kiltisti klo 5 aamulla "metsän laidassa" Vinkan kanssa ja käytiin juoksemassa porukalla. Onneksi meillä on tuollainen "orjapiiskuri" joka patistaa välillä liikkumaan  Tosin tiistaina en jaksanut nousta ylös niin aikaisin... Ma:na käytiin töiden jälkeen "piiskurin" eli Suskun ja Seijan kanssa maastoilemassa, ite menin Hiskillä. Käytiin taas "toisessa" suunnassa missä Hiski ei ole käynyt aikoihin, varmaan vuosi sitten viimeksi. Hiski käyttäyityi kuitenkin oikein hienosti, vähän oli kiire ekan pienen laukkapätkän jälkeen, kun samalla tultiin crossiradan päälle ja se on vähän jännä paikka muutenkin, hakattu aukkokin sen edellisen käynnin jälkeen ja toisella puolella hirveä monttu (crossirata, sellainen oikeesti iso, missä järkätty mm. SM-kisoja). Ei ollut mitään jännää koko matkan aikana, ei yhtään sivuloikkaa tai "putoamista". Kotiapäin crossiradan kohdalla taas vähän kiire, mutta kohta jo päristeli ja rauhoittui kuin sormien napsautuksesta.Eilen olin ahkera hevosen omistaja ja ratsastin kummatkin pollet. Hiskin kentällä ja Strakurilla vähän aikaa kentällä ja pieni maastolenkki päälle Pyry seurana (Vinka joutui pakkolepoon aamun lenkin vuoksi).

Vega voi hyvin. Ollaan käyty pienillä hihnalenkeillä. Ihan tyhmää pitää sitä kiinni, kun kulkee metsässä. Tosin on se ollut hetkiä irti autolta ovelle yms. ja tänäänkin meinasi innostua Vinkan kanssa juoksee, joten pidän sen oikeesti hihnassa tikkien poistoon saakka. Mutta kaulurista me ollaan luovuttu kokonaan. Enemmän teki kauluri hallaa kun ilman. Ei nuole haavaa, mutta kun nuoli takapäätään ja viimeisiä tissejä (joissa maitoa?), niin kauluri raapii ihoa. Nyt kun luovuttiin kaulurista, niin ihokin siistimpi. Ja haava on tosi siisti, siihen ei koskekaan. Ja kuka nyt haluaisi kieltään niihin rautalankoihin laittaa!?