... ei minulla mutta Vinkalla!

Oltiin mökillä haravoimassa. Lähin hakee Annea vappulounaalle mantereesta ja jätin koirat saareen odottaa (porukat oli siis mökillä myös). Kun lähestyttii mökkiä, niin koirat tietenkin hillu laiturilla ja laituri oli tietenkin sateisten kelien jäljiltä vähän liukas. Ja ennenku veneen nokka osu rantaan, niin laiturin päästä kuulu vaan molskahus ja Vinka räpiköi vedessä minkä kerkee. Yritettiin huutaa sitä rannan suuntaan, mutta eihän se tajunnut lähtee rantaa uimaan vaan yritti päästä takas laiturille. Kerran kerkesi jo hävitä koko koira veden alle (onneksi ei ajautunut laiturin alle). Vene äkkiä rantaan, Anne pomppari ekaksi maihin ja kirmasi laiturille ja nosti Vinkan ylös. Siinä vaiheessa Vinka roikku etujaloilla laiturista... yski vähän vettä ja lähti juoksee hirveetä rallia ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan  

Vappulounaan (eli grillimakkaran) ja kahvittelun jälkeen käytiin vielä kunnon lenkillä mantereessa. Yhdet viimekesäiset karhun jätökset oli tiellä, mutta onneksi ei livenä karhuja nähty! Vinka ei juoksujen takia päässyt matkaan ja joutui jäämään autoon odottelemaan; Eetu olisi luultavasti huolinut Vinkan ihan mielellään mukaan lenkille . Onneksi Vinka oli jo saatu aikas kuivaksi pyyhkeiden ja grillitulen avulla! Vinkalla oli ennestään jo kauhea karvanlähtö, mutta tuon uintireissun jälkeen karva vaan pöllyää entistä enemmän. Joka paikassa on nyt pohjavillaa. Onpa hienossa näyttelykunnossa Kangasniemeä ajatellen...