... ilman tulosta  Olisi ollut meille sopiva rata, mutta mitä tekee ohjaaja - kadottaa kolmosesteen ja koira hyppää sen lopulta väärin päin. Jatkoin loppuun, koira meni vähän sinne ja tänne, mutta kepeille koira ja oma meno taas hallinnassa ja siitä kurvaukset täydellisesti onnistuneelle loppusuoralle  Koiralla oli intoa ja siitä jäi niin hyvä fiilis, että tuloksesta viis

Ajelin siis perjantaina Jonnalle ja lauantaina emme edes viitsineet mennä katsomaan SM:ä. Lähdimme reenaa Vinkan kanssa keppejä ja puomia vieraassa paikassa. Matkalla näimme Orimattilassa kyltin issikkakisoista ja kurvasimmekin katsomaan niitä. Välillä käytiin reenaa ja tultiin takaisin kisoja katsomaan. Olihan siellä ihan hienon näköisiä poneja!

Muuten viikonlopun teemana oli ruuan odottaminen! Mentiin sunnuntaina syömään kisapaikalla olevaan ravintolaan. Anne ja Eija tilasivat ruuan ja minä menin jo Vegan kanssa istuskelemaan pöytään. Tässä osassa ravintolaa oli kuusi pöytää, jossa yhdessä oli ihmisiä ja muut pöydät tyhjiä. Anne ja Eija tulivat pöytään ja vähitellen muutkin pöydät täyttyivät ja meidänkin pöytäseurue suureni Päivilla ja Mikalla. Jossain vaiheessa alettiin ihmettelemään, kun muihin pöytiin, meidän jälkeen paikalle tulleille, tuotiin ruokaa mutta meille ei. Yritimme ystävällisesti kysyä asiasta, mutta tarjoilijat vaan sanoivat, että on ruuhkaa ja painelivat eteenpäin. Yritimme asiallisesti kertoa, että olemme tehneet tilauksemme ennen muita, joten olisikohan tilauksellemme tapahtunut jotain, mutta eipä meitä kauheasti noteerattu. Joku tarjoilija sentään kuunteli meitä sen verran, että saimme kerrottua mitä olimme tilanneet. Päivi ja Mikakin saivat jo ruokansa ja heidän maksukuittinsa mukaan meidän tilauksesta oli mennyt noin 50 minuuttia (Annelle ja Eijallehan kuittia ei edes annettu!). Lopulta joku tarjoilija tuli kysymään kolmen salaatin kera kuuluivatko ne meille, jolloin Eija sai salaattinsa, joka ei varmaan edes ollut "oikeasti" hänelle tarkoitettu. Eija kerkesi lähteä jo pois ravintolasta ja lopulta minulta paloi pinna ja menin pyytämään kassalta rahoja takaisin. Koko ravintolakin oli tässä vaiheessa suljettu raaka-aineiden loppumisen takia(?). Anne hyökkäsi perään, etten peru hänenkin ruokaansa ja yhtäkkiä Annelle loihdittiin jostain varras ja Anne pyysi hyvitystä jälkiruuan muodossa... Pinna lievästi kireänä peräänkuulutin omaa annostani ja opettaja-kokki vaan toitotti, että täällä on ruuhkaa ja ruuan tulo kestää. Kerroin taas kerran, että tulimme tänne tunti sitten ja kaikki jälkeenpäin tulleet ovat jo saaneet ruokansa jä lähteneet pois ravintolasta, joten miksi vain me jäämme ilman ruokaa. Kun taas kerroin tilaukseni (xx ilman sienimuhennosta), niin kokki tokaisee, että koko päivänä ei ole sellaista tilausta hänelle toimitettu. Voi V***u! Tässä vaiheessa opettaja sentään avasi suunsa ja tokaisi, että nyt heti se annos valmiiksi. Yhtään anteeksipyyntöä ei tullut, Annelle tuli hieno jälkiruoka, minulle ei mitään hyvitystä. Anne oli vähän ihmetellyt tilausta tehdessään, että kestääköhän ne keittiöön menevät tilauslaput pöydälle siinä tuulessa - eivät vissiin kestäneet! Ja montakohan kertaa me pyysimme tarjoilijoita selvittämään asiaa - kukaan ei siis viitsinyt edes kysyä keittiöstä onko meidän numerolle tilausta edes tullut.

Maanantaina käytiin uudestaan reenaa keppejä ja kello olikin jo aika paljon ja pieni nälkä alkoi hiipimään, joten päätimme kurvata Lahden ABC:lle pitsalle ennen Kärkkäiselle & heppakauppoihin menoa. Tilasimme siis viisi pitsaa ja tällä kertaa saimme maksukuitin ja siihen jäi kellonaika 12.52. Lapset viihtyivät leikkialueella ja odottelimme pitsoja hyväntuulisina. Lopulta lastenpitsat saapuivatkin ja Tuomas & Pihla mutustelivat tyytyiväisinä ruokaansa. Lapset lopettivat jo syömisen ja palasivat leikkeihinsä, mutta meidän aikuisten pitsoja ei vain kuulunut. Lopulta Anne kaivoi kuitin ja tilauksestamme oli mennyt aikaa 50 minuuttia. Keittiöstä kannettii kuitenkin annoksia ympäri ravintolaa, joten tällä kertaa Anne lähti kyselemään ruokamme kohtaloa. Annelle ilmoitettiin, että keittiössä on pitsojemme kanssa ongelmia ja meille tullaan pian selvittämään asiaa. Meni taas jonkin aikaa, mutta kukaan ei ollut tullut kertomaan mitään ja Anne lähti uudestaan jututtamaan henkilökuntaa. Tälle kertaa hänelle kerrottiin, että pitsoja ei saada ehjinä uunista ulos. Kaksi pitsaa on kuitenkin valmiina, mutta kolmatta yritetään edelleen tehdä... Tässä vaiheessa meille tarjottiin jo toisia pitsoja hyvitykseksi mukaanotettaviksi. Juu, emme yllättäen kaivanneet yhtä pitkää odotusta. Lopulta minä ja Jonna saimme pitsamme, jotka olivat aikas kovia korppuja (vaikka tykkään tummista reunoista, niin en nyt ihan näin kovasta pohjasta) ja erittäin pienet. Meille kerrottiin, että pitsat repeävät siinä vaiheessa kun niitä otetaan uunista ja siksi olemme joutuneet odottamaan ruokaamme. Ilmeisesti taktiikaksi oli muutettu pienemmät pitsat ja mahdollisimman tummat, jotta ne saataisiin ehjinä uunista. Tässä vaiheessa nälkä oli jo niin suuri, että en jaksanut enää pitsastani valittaa vaan söin sen mukisematta vaikka se vähän hampaissa rouskuikin. Lopulta Annekin sai pitsansa (kun meidän pitsoista oli enää puolet jäljellä) ja se oli jo vähän asiallisemman näköinenkin, isompi eikä niin korppu  Jossain vaiheessa naapuripöytään tuotiin pitsat ja ne näyttivät ihan normaaleilta, joten ongelma oli lienee saatu korjattua?! Saimme hyvitykseksi sitten kaikille vapaavalintaiset jäätelöannokset ja vielä tarjosivat haluammeko uudet pitsat mukaan - juu kiitos ei! Lähtiessä antoivat vielä suklaapatukat mukaan. Vihdoin pääsimme pikaiselta lounaalta pois ja "järkytyimme" kun kello näytti jo 14.45. Hyvä ettei sakkoja saatu, kun parkkikiekosta loppui aika klo 15. Voi olla, että olisimme mahdollisen sakon kiikuttaneet ravintolaan...

Nyt en edes yritä vähään aikaan käydä ulkona syömässä, en ainakaan Annen kanssa - meillä on varmaan joku leima otsassa...

Loppuun vielä Vegan karva-kuulumisia. Eli Vegan kaulassa kasvaa jo uusi karva, pitenee silmissä päivä päivältä, joten hyvältä vaikuttaa