Perjantaina otin pitkästä aikaa koirat mukaan ratsastusretkelle, niin kerkesin lenkittää sekä ponin että koirat ennen Riikan & Topin tuloa.

Topi olikin meille ihan uusi tuttavuus, kun ei ole keretty nähdä Riikan kanssa aikoihin. Vinka ja Topi riekkui ihan hulluna siitä asti kun Topi pääsi ovesta sisään tähän aamupäivään kunnes vieraat lähtivät kotimatkalle.

 

Meillä olikin ohjelmassa grillausta, herkuttelua, siiderä, roskia, ulkoilua, herkuttelua, Sinkkuelämää, grillausta, herkuttelua, siideriä, roskia, elokuvaa... Sinkkuelämää ei ihan huippu ollut, mutta onneksi Big pelasti illan   Ja ehkä vähän Colinkin... pulloille olisi paikat varattuna jo

Tänään käytiin Suskun kanssa reenaa vähän agia kakaroilla ja sen jälkeen lähdettiin pitkästä pitkästä aikaa Tiinan kanssa ponimaastoon ja ettii uutta reittiä. Hiski viettää edelleen saikkua ja nauttii laitumella olosta. Kylläpä oli vinkee reissu meillä. Lähdettiin täysin uusiin maastoihin hyväpohjaisen kuusimetsän läpi ja metsän keskeltä löydettiin tie ja kääntöpaikka. Tuli risteys, valittiin eka suunta. Päädyttiin pellon laitaan, yritettiin vielä kulkea sellaista "kannasta" mutta jouduttiin tulee takaisin. Seuraava vaihtoehto, jouduttiin aikas kosteaan harvennettuun metsään, rämmittiin ja ylitettiin ojia ja jouduttiin palaa taas takas. Kolmas vaihtoehto toikin meidät Keskimmäisen tielle (hiekkatie, 80:n rajoitus) ja lähettiin tölttäilee sitä pitkin ajatuksena päätyä Riuttalammintielle ja sitä kautta Tosontielle (joka toisi sitten "kotiin")... ja kas kummaa, sitä ennen kääntyi mukava pikku hiekkatie, josta ajateltiin pääsevämme hyvällä lykyllä oikasee jommallekummalle tielle. Oli meillä jonkinlainen kartakin mukana, että suunnilleen tiedettiin missä oltiin. Tie kapeni ja kiemurteli peltojen välissä ja päädyttiin autiotalolle. Kartan mukaan meillä oli välissä vain pieni pätkä pellon laitaa + lyhyt metsätaival tai vähän pitempi metsätaival. Taisi olla suot ja mahdolliset ojat syynä, että valittiin se pidempi metsätaivat. Alkumatka oli niin tiheää, että hyvä jos hevonen satuloineen mahtui puiden välistä. Ja pohja oli kauhean kivikkoinen. Juu talutettiin ihan suosiolla hevosia. Sit päädyttiin aukolle, jossa aurinko porotti niin että hiki valui. Aukon jälkeen väljempään mehtään, mutta sepä oli aika soinen ja aika paljon ojia... Ei meillä epätoivo kuitenkaan tullut, löysin hyvän maamerkin kartalta ja maastosta ja saimme taas otettua suunnan mielestäni oikeaan suuntaan... välillä hevoset upposi polvia myöten, ylitettiin kaatuneita puita, lisää ojia kunnes viimein metsän läpi loisti ladon katto ja samantien näkyi peltoa - jee, olimme täysin kartalla jälleen  Pellon laidassa oli hyvä väljä ja kuiva hyväpohjainen koivumetsä ja tunnin rämpimisen ja ponien talutuksen jälkeen pääsimme jälleen kipuamaan takaisin satulaan. Metsästä pöllähdimme Tosontielle, jossa oli juuri neljä immeistä kahta koiraa ulkoiluttamassa. Ulkoilujoilla oli ihan pikkasen epäuskoiset ilmeet, kun pöllähdimme keskeltä ei mitään heidän eteenpä tielle. Luulen kyllä, että meidän kälätys ja ilonkiljahdukset kartalle pääsemisen jälkeen olivat kuuluneet aika pitkälle... Ei meillä sitten mennytkään reissussa kun sellaiset reilut 4 tuntia.

Mutta nyt alkoi kolmen viikon loma