Kun olen NIIN aktiivinen baarissa kävijä, olimme Pian kanssa sopineet, että tänä kesänä lähdetään kyllä viettämään Pyhän Olavin päivää Savonlinnaan... Tänä vuonna tuo ilta sattui olemaan torstai. Otin perjantain vapaata ja kurvasin torstain ennätyshelteessä pahimpaan iltapäivän paahdeaikaan 200 km töistä Punkaharjulle I L M A S T O I M A T T O M A L L A autolla  Ikkunat auki ja koirille märät froteeloimet niskaan. Onneksi tummennuksiin tuli aikanaan panostettua ja koirat eivät näyttäneet edes läähättävän matkan aikana. Toisin kun minä etupenkillä, kun aurinko paistoi mukavasti etulasista... Punkkiksella suoraan uimaan Pian & kump kanssa. Jo siinä vaiheessa todettiin, että tämä on tosi oudon tuntuista: aallot oli aivan valtavat (tuli melkein merisairas olo ja valtavan lämmin tuuli vaan puhalsi).

Kasilta pakattiin auto täyteen porukkaa ja hurautettiin kaupunkiin ja löydettiin autolle jopa parkkipaikka ihan kävelysillan toiselta puolelta. Ilta alkoi siis onnistuneesti. Isä oli oopperassa jossain palovalvonnassa ja ajeli auton aikanaan Punkkikselle. Me oltiin varattu Teemu -niminen taksi itsellemme kotimatkalle... Lämmintä riitti ja hauskaa oli. Ilta pimeni ja puolenyön aikaan katseltiin perinteinen ilotulitus Pölkyn terassilta, jonka jälkeen  siirryttiin takaisin baaritiskin suuntaan. Kerettiin juuri saada juomat eteemme, kun tuuli yltyi ilman mitään ennakkovaroitusta. Samantien salamat alkoivat räiskyä yhtenään ja valaisivat muuten pimeän taivaan. Tuuli yltyi entisestään ja ilmassa alkoi lentää roskia ja hiekkaa. Puut alkoivat taipumaan sen näköisesti, että napsahtavat poikki hetkenä minä hyvänsä. Ravintolan väki ei kerennyt kasata kaikkia suuren suuria varjoja ja pari tipahtikin tuulen voimasta terassiväen niskaan. Siinä vaiheessa väki katsoi viisaammaksi poistua terassilta. Olimme hetken viereisen rakennuksen ovisyvennyksessä, mutta myräkän edelleen pahentuessa lähdimme etsimään sisätiloja. Tässä vaiheessa sähkötkin hävisivät ja kaikki pimeni. Satamassa olevat laivat huudattivat yhtäjaksoisesti sumutorviaan ja mietin vain mitä tapahtui kaikille niille pikku purteloille, jotka olivat järvellä katselemassa ilotulitusta. Pääsimme juuri ajoissa kuivina Seurahuoneen aulaan, joka alkoikin täyttyä pian litimäristä ihmisistä. Istuimme pimeässä aulabaarissa ja katsoimme ulkona tapahtuvaa huimaa näytelmää.

Hätätien poistumisvalot paloi, muuten oli aivan pimeää:

Yllätys yllätys taksimme joutui pelastustehtäviin VPK:n puolesta ja jäimme rauhassa sisätiloihin odottelemaan mitä tuleman pitää. Loppujen lopuksi siirryimme puoli kahden aikaan taksijonoon ("taksimme" oli edelleen pelastustehtävissä), kun hotelli tyhjennettiin ylimääräisistä ihmisistä sähköjen ollessa edelleen poissa. Välillä ne palautuivat hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Pihalla oli aika rauhallista. Vettä ripsi hiljalleen, mutta yö alkoi jo vähän valjeta. Odottelimme taksia puolisen tuntia; jono ei ollut kummoinen, mutta kaikki ihmettelivät, miten takseja oli liikenteessä niin vähän. Kun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme taksiin, selvisi meille odotuksen syykin. Kaatuneet puut ja sähkölinjat olivat tukkineet teitä ja taksitkaan eivät päässeet ajamaan kunnolla kaupungissa. Punkaharjun suuntaan oli kaatuneet puut onneksi keretty raivata tieltä ja pääsimme vihdoin kotiin puoli kolmen aikaan.

Kyllä me pikkaisen naurettiin tapahtumalle; kun me kerrankin lähdetään jonnekin, niin sitten ilta keskeytyy tällä lailla. Mutta toisaalta tätä reissua emme hevillä unohda! "Oma taksimme" palasi työkeikalta tänään puolenpäivän aikoihin eli aika kauan olisimme joutuneet kyytiä odottamaan.

Tällaiselta näytti heidän työmaallaan ( puiden alla on tie):

Kun tuo meidän ilta vähän keskeytyi (eikä kunnossakaan ollut aamulla siis moittimista) ja työmaan apumies oli teitä avaamassa, jouduin minä apumieheksi heti aamutuimaan. Työt alkoi huonosti, kun pääjehu tiputti heti alkuun kertopuupalkin parista metristä minun jalalleni. Jalka säilyi kuitenkin ehjänä ruhjetta lukuunottamatta... kipu oli kyllä alkuun niin kova, että pelkäsin jo pahempaa. Onneksi loppupäivä sujui vähän turvallisemmissa merkeissä. Mutta täytyy kyllä myöntää, että nuo rakennustelineet eivät vaan ole minun juttuni!

Apuria väsyttää 4 tunnin yöunien jälkeen:

Onneksi ranta on ihan vieressä ja välillä pääsi uimaan. Koiratkin on tänään hoitaneet lenkkeilyn uinnin muodossa, tai oikeastaan Vinka, joka on polskutellut järvessä useampaan otteeseen. Vega keskittyi enemmän kahlailuun ja ruuan etsintään.

Vinka vielä hieman märässä turkissa:

Päivän päätteeksi nikkaroin koirille uuden minipuomin, tai keskiosa jäi vähän keskeneräiseksi, mutta keksin siihen jo hyvän tasaisen osan...