... on keksinyt hampaiden käytön agilityssa! Olin niin onnellinen, että se ei huomauta minua hampailla kuten Vega, mutta eipä iloita siitä enää  Tiistaina otin reeneissä vapaalla puoliskolla itsekseni keppejä ja puomia ja kaksi kertaa tikkasi etureiteen ja nyt reidessä on kolme oikein komeaa ja isoa mustelmaa. Ei siis ollut ihan pieni näykkäisy. Koira on siis pikkaisen alkanut kuumumaan. Yritetäänpä nyt karsia siltä heti alkuun tuo pureminen pois...

Kävin reenien jälkeen 45 minuuutin lenkin ja tulin takaisin hallille Suskua odottelemaan. Samalla jäin katsomaan toisen ryhmän reenejä. Vega ja Kilu kävivät makaamaan jalkoihin toisin kuin Vinka. Yritin pitää Vinkan sylissä ja saada sitä vähän rauhoittumaan (opeteltaisiin siis radan reunalla rauhassa olemista), mutta pääsääntöisesti se vaan haukkui muiden menoa ja minä yritin epätoivoisesti hiljentää sitä. Välillä laitoin sen selälleen ja malttoi jopa rellottaa siinä, mutta samalla katsoi radalle ja antoi kommentteja siitäkin asennosta  Mitä lähempänä koirat radalla meitä kävivät, sitä raivokkaampi oli Vinkan kommentti. Ja jossain vaiheessa se vaan vinkui kiihtyneenä... eli ehkä siitä ei tule sellaista radan reunalla rauhassa odottavaa koiraa koskaan ja pidän sen suosiolla kauempana muiden suorittaessa esteitä.

Keskiviikkona kävin ACE:n reeneissä "tuurauspaikalla". Hallin katolta tuli lunta lähes koko ajan alas kunnon jytinällä ja oli kiva huomata, että koira ei edes "huomannut" moista asiaa. Ensimmäinen reeni sujui tosi hyvin (kun edellispäivän reeni oli ollut yhtä koheltamista) ja koira liikkui juuri sinne minne pitikin. Tosin siinä olikin enemmän pyöritystä, eikä vauhti päässyt missään vaiheessa kiihtymään niin, että olisin itse seonnut ohjauksessa. Mutta tuossa reenipätkässä Vinka teki jotain, mitä ei ole koskaan ennen reeneissä tehnyt: se vinkui mennessään. Varsinkin siivekkeiden ympäri kääntyessään se vinkui erittäin kiihkeästi, kuin ei olisi mielestään päässyt tarpeeksi lujaa. Kouluttaja sanoikin, että sillä meni selvästi saalisvietti päälle. Toisessa ja kolmannessa harjoituksessa vinkumista ei enää kuulunut ja koira taisi olla hivenen rauhallisempi muutenkin. Reenien päätteeksi kävin vielä hölkyttelee 40 minuuttia (Vegakin oli mukana) ja jouduin toteamaan, että Vinka tosiaan pystyy ravaamaan, jos se vaan malttaa. Nyt se ei yrittänytkään laukata vaan ravasi kauniisti pitkällä askeleella. Maanantaina kun lähdin kotoa hölkyttelee, jouduin tekemään tosi paljon töitä, että sain Vinkan ravaamaan.

Eilen käytiin vapaapäivän kunniaksi Seijan kanssa pitkällä maastolenkillä. Ja kyllä oli taas hameet tarpeen  Reilu parituntinen mentiin, availtiin taas polkuja ja käytiin vähän avatuilla teilläkin. Hiski paineli keulassa koko lenkin kuin vanha tekijä  Hepat oli ihan pikkasen vaan hikisiä... mutta ei niitä tarvinnut kertaakaan pakottaa lisäämään vauhtia  Heppalenkin jälkeen käväisin vielä lumikenkäilee koirien kanssa, osittain samoja jälkiä ja osittain uusia. Vinka alkoi jo takaisin tullessa kiukuttelee Pyrylle, joka yritti sitä juoksuttaa. Taitaa Vinka olla vähän väsynyt viikon aktiviteetista ja tänään saavatkin koirat sitten pitää lepopäivän, niin jaksavat huomenna kisata Kajaanin iltakisassa. Ja sunnuntaina sitten uusi reissu Kajaaniin Jaanan kanssa ja Vega kehään. Eipä ole tullut erkkarin jälkeen koiria näyttelyssä käytettyä ja rahan tuhlaustahan tuokin taas oli ilmoittaa Vega näyttelyyn, mutta myöhäistä nyt valittaa. Vega on tiputtanut sopivasti pohjavillan ja näyttää nyt enemmän "normaaliturkkiselta" göötiltä

* * *
Sain Seijalta pari kuvaa - kyllä oli hame tarpeellinen

kuvat: Seija Pirinen