Ruksi seinään: Anne oli lenkillä jo klo 7.30  Liekö nukkunut tarpeeksi eilisen ajomatkan aikana?!

Lähdettiin siis Annen ja koirien kanssa heti herättyämme lumikenkäilemään. Ajatuksena kipaista kevyt lenkki ennen aamupalaa… siis todellakin vain ajatuksena! Täällä ei todellakaan ole lumikenkäilyyn sopivat hanget. Pettymys oli niin suuri, että suunnittelin jo kotiinlähtöä ja kenkäilyretkiä kotimaisemissa, jossa hanget kantavat ja kenkäily on kevyttä. Mutta tunnin verran me rämmittiin ja nyt on yksi valmis polku olemassa tulevia aamulenkkejä varten. Kenkäily oli sen verran rankkaa, että suihku kutsui mökille takaisin päästyämme.

Anne kenkäilee

Rankkaa on...

 

Aamupalan jälkeen Anne ja Teemu saivat houkuteltua minut kuitenkin hiihtämään koiraladuille. Olin suhtautunut etukäteen hiihtämiseen jostain syystä vähän nihkeästi. Jotenkin oli jäänyt kokonaan huomioimatta koiralatu, jota oli edestakaisin laskettuna yhteensä 35 km tai lenkin kiertämällä 7 km. Sukset luistivat liukkaasti, pakkasta vain pari astetta ja edestakainen latu juuri ajettu koneella. Ja Vega paineli koko matkan suksien edellä hurjalla innolla. Jos hetkeksikin pysähdyttiin alkoi se komentamaan meitä saman tien eteenpäin. Välillä piti hillitä sen vetointoa, ettei ihan hyydytä itseään minun ruhoa kiskomalla. Hiihdettiin 9 km lenkki. Koirilla (sekä meillä immeisillä) olisi voimia riittänyt pitemmälle lenkille, mutta päätettiin aloittaa kuitenkin vähän hillitymmin kun suksilla on oltu viimeksi vuosi sitten (ja silloinkin vain kaksi kertaa!)

Anne hiihtää

tunturissa pilvessä

Nyt lähdetään verryttelylenkille. Huutoäänestyksen jälkeen lajina tällä kertaa omin jaloin kävely tavan kengillä. Sitten saunaan…