... sillä poni ulkoiluttaa meikäläisen ja koirat lenkkeilee siinä samalla.
Eli flunssa iski ma-ti yönä sen verran voimakkaasti, että jouduin makaamaan pääsiäisen jälkeiset pari päivää kotosalla ja popsimaan särkylääkkeitä. Tänään olin jo töissä ja töiden jälkeen oli pakko päästä ulkoilemaan. Koirat jakohihnaan ja flexiin ja itse ponin selkään. Tiepätkän koirat hihnassa. Tiellä tuli vastaan kirjastoauto, joka todella kohteliaasti hiljensi vauhtiaan 
Ponin korvakaan ei kyllä kääntynyt ja koirat painelivat kiltisti tien laidassa edellä. Kuski vaan morjesteli ja hymyili ja luuli varmaan, että on minulla hyvin koulutetut eläimet 
Sitten metsätielle ja koirat irti. Rauhallista tölttiä, pätkä laukaten ja sitten polkuja pitkin kävelyä. Takaisin tullessa tulin taas tien kautta ja kummatkin koirat saivat olla irti. Muutaman kerran yrittivät suunnata kulkunsa keskemmälle tietä, mutta palasivat onneksi laitaan käskystä. Ei mitään ongelmia eikä minun tarvinnut tulla alas ponin selästä. Kyllä tämä vaan on niin kätevää (ja mukavaakin) lenkittää välillä kaikki samalla kertaa!
Maastolenkin jälkeen laitoin kaksi estettä kentälle ja Tiina ja Aura hyppäsivät Hiskillä ja Funilla. Esteet nostettiin hurjaan 50 cm:iin, mutta ehkä sitten ensi kerralla voidaan kokeilla nostaa taas vähän enemmän. Hiski ainkin tuntui olevan ihan innoissaan hyppäämisestä
Ei paljon flexin naru korvien välissä ponia haittaa:
Kommentit