... nimittäin noilla koirilla

Töiden jälkeen ohjelmassa siis hevosten liikutus ja ajatuksena ottaa myös Vinka pitkästä aikaa lenkille mukaan. Ensin ratsastin kuitenkin Hiskin. Pelloilla urat sulaneet ja melko upottavat. Kävelin kuitenkin lenkin, ravailin vähän kuivemmalla sivulla ja kokeilin mennä hangessa. Ei hyvä. Sinänsä lunta ei enää paljoa, mutta jalka ei silti mennyt kunnolla läpi ja hepo kompuroi aika lailla. Palattiin sitten pihalle ja ratsastelin sitten pihatietä edestakaisin. Hiski oli oikein pirtsakka, mutta kuunteli hyvin apuja ja tuntui oikein mukavalta.

Sitten Vinka yksin pihalle lämmittelemään siksi aikaa, kun laittelin ponia valmiiksi (Vinkahan ei kauheasti paikallaan pysy...). Kun poni valmiina, Vegalle kauko-ohj.panta kaulaan ja sekin pois autosta. Koska Vegalla oli panta kaulassa, ei se voi saada hepuleita eikä siten edes yrittänyt teilata Vinkaa. Pellon ja polun kautta sahalle ja sahalta rauhallista tölttiä noin kilometrin verran kankaiden suuntaan. Hienosti kumpikin koira ravasi reippaasti hevosen rinnalla/takaviistossa. Lähdettiin sitten tutkimaan yhden pikkutien päästä lähtevää "kesäreittiä"... poni hankeen ja se pääsikin siellä eteenpäin tosi helpon tuntuisesti. Lumi oli niin pehmeää, ettei sen tarvinnut edes nostaa jalkoja vaan sai "raahata" niitä pinnan alla. Eikä tuntunut edes ottavan voimille, ei edes jäähdytellyt kun pysäytin odottamaan koiria. M U T T A ne koirat - niillä ei kyllä ollutkaan niin helppoa. Ne upposivat pehmeään ja märkään lumeen, yrittivät kahlata koskemattomassa hangesa tai tulla hevosen jälkiä, jolloin niistä näkyi vaan vuorotellen häntä tai korvat... Vinka vielä pääsi vähän helpomman näköisesti, mutta Vega näytti tekevän paljon enemmän töitä ja sen kieli vaan roikkui pitkällä...

Matka toiselle "polulle" jossa ovat ajaneet kelkoilla talvella, ei ollut pitkä. Ajattelin, että mennään sinne asti ja jos sitä jälkeä pääsisi takaisin ja jälki kestäisi kävellä koiria. No, tuo ura oli sitten vielä sen verran tamppaantunut "korkealle maasta" että hevosen oli siinä tosi hankalan oloista kulkea. Koiriakin upotti jonkin verran, joten päätin kuitenkin palata takaisin samaa jälkeä. Nyt Vinka yritti jo muutaman kerran ponin edelle, kun jäin odottamaan Vegaa. Urheasti Vegakin selviytyi takaisin auratulle tielle eikä sen jälkeen näyttänyt millään lailla väsyneeltä. Tultiin kuitenkin koko kotimatka käyntiä ja Vinka paineli normaaliin tapaansa edellä ja Vega ravaili ponin vierellä. Kello läheni jo kahdeksaa ja autotie oli rauhallinen, joten päätin kokeilla ratsastaa tietä pitkin kotiin koirat irti. Oli minulla kyllä yksi lyhyt hihna mukana Vinkaa varten, mutta kurainen tie ei kauheasti houkutellut kävelemään ja pääsisihän sieltä selästä aina alas, jos koirat eivät tottele... Kiltisti kulkivat kummatkin tien laidassa hevosen vierellä tai vähän edessä. Olipas ne taitavia (ja tottelevaisia) tällä kertaa

Tämä oli tällainen testi lenkki Vinkaa ajatellen ja vaikutti sen verran hyvältä, että eiköhän me senkin kanssa oteta näitä rauhallisia ponimaastoja useamminkin mukaan ohjelmaan.