Tänään meillä oli hevostelupäivä. Äiti, isä, Tatu (kummi & eno) ja Kerttu tulivat kylään ja päivän teemana oli issikkaratsastus  Vanhana hevosmiehenä Tatu ratsasti myös Hiskillä kentällä. Tatu oli kuulemma ollut hevosen selässä edellisen kerran reilut 40 vuotta sitten ja Kerttu oli ilmeisesti ollut joskun lapsena hevosen selässä.Kyllähän tuo Tatu näytti hevosmiestaitonsa ja paineli Hiskillä yksinään ympäri kenttää oikein mallikkaasti  Kerttu harjoitteli samalla Funilla kentällä ennen maastoretkeä.

video kentältä

Maastoon lähdettiin issikkavoimin. Tatu Strakurin selkään ja Kerttu Funin. Ja Strakuria ei saanut pitää narussa - annoin kyllä ohjeet, että jos se lähtee, niin elä purista jaloilla ja koeta sitten jollain lailla saada se pysähtymään...  Hienostihan noilla yhteistyö sujui, itse asiassa niin hienosti, että muiden jäädessä sieniä keräämään, minä kipusin Funin selkään ja käytiin Tatun kanssa heittämässä töltti-lenkki siinä välissä. Tosin sovittiin, että minä menen edellä. Ja Strakur tuli hienoa tölttiä meidän perässä ilman mitään ongelmia ja Tatu sai nauttia töltin tasaisuudesta. Lenkki heitettyämme, palattiin muiden luokse ja Kerttu pääsi takaisin Funin selkään. Hevosmiehemme tosin innoistui jo sen verran, että vaati saada mennä kovempaa meidän edellä... ja niinhän ne sitten painelivat edellä ja odottelivat meitä seuraavan nyppylän päällä. Jätettiin äiti ja isä kävelemään perään ja tultiin sitten lopussa vielä pitempi pätkä kovempaa (minä juoksutin Funia), Strakurilla oli nyt sen verran jo kiire kotiapäin, että sotki aika lailla tölttiä, mutta niin vain ratsastaja määräsi vauhdin ja olin oikeasti aika häkeltynyt! Kun monella kokeneemmallakin on sen kanssa ongelmia.

Tatu

Kerttu

Strakur nukkuu välillä, kun pidetään taukoa

äitikin pääsi (vai joutui?) ponin selkään

*  *  *  *  *  *
Perjantaina käytiin kokeilemassa kärryajelua Strakurin kanssa. Ei kait sitä tarvitse kauheasti ensin harjoitella, suoraan vaan kankaille... Aura seuraksi kärreihin ja Tiina Funilla ratsain mukaan. Laitettiin sentään Auran kanssa kypärät päähän

Matka sujui oikein mallikkaasti yhtä pientä spurttia lukuunottamatta... Kotiapäin tulevan laukkasuoraan alkuun Strakur vähän innostui, nosti laukan, säikähti ilmeisesti perässä pomppivaa kärriä ja lähti kiitä kuin tuli perseen alla... hetki mentiin aika lujaa, mutta jonkin ajan päästä alkoi jotain pientä tapahtumaan, kun veti ohjasta. Suoran päästä käännyttiin vielä aika vauhdilla, mutta sitten löytyi käynti ja loppumatka tultiin ilman mitään ongelmia. Ravia ei oikein löytynyt, mutta tosi hyvää tölttiä esitti kärryjen edessä. Lopun leveämmällä tiellä tultiin vielä rinnakkain Funin kanssa ja pysyi töltillä ja lisäsi/hiljensi vauhtia ohjastajan pyynnön mukaan. Tätä pitää käydä kokeilemassa uudestaan.