Sunnuntaina kisasin Vinkalla omissa kisoissa kolmen startin verran. Susku meni Vegalla kaksi starttia, hyppikseltä nolla ja agiradalta nollaa yli puolenvälin, kunnes Vegalle iski kakkahätä  Minä yritin pitää koirat la-iltana ja su-aamuna pois hevosenkikkareiden luota, mutta näköjään huonolla menestyksellä - sori Susku!

Vinkalle ekalla radalla (hyppis) nolla alla, sitten kielto renkaalta (käänsin liian aikaisin pois). Yritin korjata, mutta meni sivusta ja kääntyi vielä väärään suuntaan (aikaa siis tuhraantui) ja jatkoin siitä sitten seuraavalle esteelle ja kisanomaisesti "nollalla" loppuun. PItkästä aikaa sujuva rata, johon oli aikakin merkitty. Jäätiin voittajasta 2 sekunttia eli etenemä oli mukava (noin 4,7 m/sek).

Toiselta radalta (agi) sitten onnistuttiin ja tehtiin meidän eka nolla 3-luokassa  Pientä jälkeenjäämistä ekoilla esteillä, mutta loppu sujui tosi hyvin. Voittajalle hävittiin 0,1 sek, tultiin toiseksi ja saatiin agiserti (etenemä 4,67 m/sek). Viimeinen rata (agi) tehtiin taas nollaa, kunnes myöhästyin päällejuoksussa ja Vinka suoritti putken väärin päin. Lopussa minä vähän "pyörin" eikä koira tiennyt minne mennä, mutta sinänsä rata oli kisanomainen ja ajassa jäätiin vain vajaa sekuntti voittajalle (etenemä noin 4,3 m/sek). Sinänsä radat ei olleet hirveän mutkikkaita ja siksi etenemätkin olivat aika kovia. Mutta nyt kun saatiin hyviä ratoja alle, niin näki Vinkan vauhdin muihin verrattuna. Kyllä se töppöjalkakin vaan pääsee, jos sillä olisi vähän parempi ohjaaja, joka onnistuisi ohjauksissaan vähän paremmalla prosentilla

No, viimeisen radan loppusuoran pyörähdys "täydestä vauhdista" aiheutti minulle sitten pienen ongelman: kun pysähdyin maaliin, tuntui viiltävä kipu alaselässä vasemmalla. Susku auttoi minut lattialta ylös ja laittoi koiran häkkiin. Seurakaverit etti apua ja saatiin jääpussi selkään ja Buranat naamaan. Kipu ei vaan hellittänyt eikä vasemmalle jalalle voinut varata painoa, saati kumarrella yms. Edes palkintojenjakoon ei voinut liikkua. Tunnin verran odottelin menisikö kipu ohi - ei mennyt. Kaverit purki tavarat, otti koirat ja veivät meidät kotiin. Jenni sitten illalla toi autonikin Siiliin. Ilta ja yö oli aikas tuskainen, kattelin kelloa vielä 01.30 aikaan. Aamulla kipu oli vielä pahempi ja 7 aikaan soittelin sitten töihin, ettei minusta ole töihintulijaksi. Sitten Tiina kuskiksi ja TK:n päivystykseen 8 jälkeen... Makoilin siellä muutaman tunnin, sain kipu- ja lihasrelaksanttipiikit ja 11.30 pääsin kotimatkalle. Tiina oli taas kuskina, käytti apteekissa ja kaupassa, tuli ruokkii koirat ja kanin ja vielä vähän siivosikin viikonlopun jäljiltä jäänytttä kaaosta. Kiitokset vaan henkilökohtaiselle avustajalle  Ja muillekin sunnuntaina minua auttaneille

Särkylääkkeillä ja Sirdaludilla seuraavat yöt olen nukkunut kuin tukki! Istuminen tekee edelleen kipeää, samoin  jos erehtyy ponnistamaan vasemmalla jalalla tai tekemään äkkinäisen kiertoliikkeen. Käveleminen tuntuu hyvältä ja sitä käskettiinkin tekemään heti kun vaan pystyy. Olen sitten hyvällä omalla tunnolla linkuttanut hiljalleen ulkona koirien kanssa. Mitä enemmän on liikkeessä, sitä paremmalta tuntuu ja linkuttaminen vähenee. Muuten olen vaan makoillut sohvalla ja katsonut telkkaria - tylsää sanon minä! Diagnoosi oli noidannuoli, joka ilmeisesti aiheutui siitä minun loppusuoran äkkinäisestä pyörähdyksestä.

Mutta mitä yhdestä selkäkivusta, kun me saatiin se eka nolla  Ei vaiskaa, sillä nyt kun tiedän miltä selkäkipu tuntuu, en kyllä kadehdi niitä, jotka joutuvat olemaan sairaslomalla selkäkivun takia!