Tällä viikolla satoi vihdoin lunta :c) Tänään tuo uutisissakin varoitettu lumipyry pyyhkäisi meidänkin yli ja nyt lunta on jo vähän enemmänkin, mutta lumitöitä ei vielä tartte tehdä. Tosin ajettiin äsken Jkl:n näyttelystä kotiin ja sai ihan tosissaan pitää ratista kiinni, ettei tuuli heittänyt autoa tieltä... olin näyttelyssä ihan turistina Jaanan & lunnien matkassa (omat koirat odotteli kotosalla). Katottiin göötitkin ja sit kotia. Tuli nähtyä monta tuttua pitkästä aikaa :c)

To:na kävin ratsastaa Hiskillä pelloilla ja eilen käytiin Tiinan kanssa "uusissa" maastoissa. Motocrossiradalla ei ollut ajelijoita ja käytettiin tilaisuus hyväksi ja matkattiin kohti Siilinjärveä... Hiski toimi ok, vaikka oltiin tosiaan ihan uusissa maastoissa ja siellä olikin kaikkea uutta ja jännää. Poistullessa lähettiin kokeilee yhtä reittiä crossiradan alakautta. Olin kävellyt Topin kanssa viikko sitten siellä jalan. Muuten reitti oli toimiva, mutta Koivusaaren tiepätkä aiheutti muutaman hysteerisen naurunpyrähdyksen... tiepätkä ei ollut pitkä (ehkä 200 m), mutta autot ajaa siinä kovaa eikä tiellä liiku normaalisti hevosia. Tien viereen oli jossain vaiheessa vedetty putket ja tien vieressä sellaista heinittynytta kaistaletta noin 5 metriä. Päätettiin kulkea siinä hevosilla, sillä sehän on varmaan tasainen... ja tietenkin turvallinen autojen suhteen. Pohja tasainen? En ole siitä enää ihan varma. Varsinkin kun maa oli jäätynyt, niin oli vähän sellainen outo tunne, että missäköhän me oikein kuljetaan, ihme muhkuraa yms... ja viimeset 50 m tultiin ojan yli takas tielle, kun pohja tuntu aika epäilyttävältä. Hiski ei kuitenkaan kompuroinut kertaakaan - siitähän on tullut ihan issikka(!) Pari autoa meni ohi kun kuljettiin siinä tien sivussa heinikossa; toinen hiljensi kohteliaasti, toinen (paku) ei hiljentänyt yhtään vaikka yritin sellaista sille viittoilla! Kylläpä osaa taas ihmiset olla ajattelemattomia. Ja meidän kirkkaat huomioliivit näky aivan varmasti jo kaukaa! Ei siinä muuta, mutta jos hepat olisi reagoineet kovaa ajaviin autoihin, niin tuo pohja ei tuntunut kauheen turvalliselta ja tukevalta... Todettiinpa jälkikäteen, että ko. reitti ei sovi heikkohermoisille ratsastajille... :c)) Mitähän me seuraavalla kerralla keksitään kokeilla?

Pitäisi kaivaa kamera esille ja ottaa talvisia kuvia ja päivittää tänne blogiinkin talviset taustat. Mutta muistallaanpa vielä kesää ja tässä muutama kuva menneeltä kesältä, kun kummipoika Tuomas treenaa Topin kanssa agilitya tässä omalla pihalla: