Pimeässä...

... voi vaikka ratsastella. Tiistaina ratsastin Strakurin otsalampun valossa, ensin kentällä ja lopuksi koirien kanssa pellot ympäri. Ilman satulaa. Kunnon otsalamppu valaisee kyllä hyvin kun lumi on maassa. Sieltä suoraan Vegan kanssa agireeneihin ja reenien jälkeen Onni-pojan kanssa lenkille. Onni on kyllä niin hurmaava

Eilen ratsastin vuorostaan Hiskin otsalampun valossa, hyvin sujui tuokin (tosin eihän siinä viime talvenakaan ollut mitään ongelmaa). Ratsastuksen jälkeen lähdin juoksee omien ja Tiinan koirien kanssa tunnin (?) lenkin. Ensin juostiin kankaiden kautta lumisia (auraamattomia) teitä. Heppakärrit olivat tehneet sinne jonkinlaisia uria ja siellä oli tosi hyvä juosta. Pikkukoiratkin saivat nostella jalkojaan ihan kunnolla, kuten myös meikäläinen Takaisin tulin tietä pitkin ja koirat siis hihnassa. Ja silloin se sitten tapahtui - suuren suuri ihme! Vinka lähti samantien ravaamaan tieosuudella ja ravasi minun hölkkävauhtia koko matkan takaisin Tiinalle Suoraan sanoen olin ihan järkyttynyt! Välillä se oikein veti hihnatiukalla koko ajan ravaten. Välillä otti muutaman laukka-askeleen, mutta korjasi itse raville. Eli nyt se on todistettu: se pystyy ravaamaan lujaakin, jos vaan haluaa. Ilmeisesti tuo lumihangessa juokseminen rauhoitti sitä sen verran, että yksinkertaisesti malttoi sen jälkeen ravata.Tänään jos vielä kävisi otsalamppumaastossa Strakurin ja koirien kanssa nauttimassa lumesta ennenku ne taas häviää...