Saisinkohan itseäni ensi vuonna niskasta kiinni ja päivitettyä blogia?! Se jää nähtäväksi...
Kotikonetta en ole kerennyt avaamaan kun kerran pari kuussa ja eipä siinä sitten ole blogia hirveästi päivitelty. Kiirettä on siis pitänyt
Hepat voivat hyvin, mitä nyt Hiski odottelee tällä hetkellä osteopaatin käsittelyä tammikuun alussa. Se vähän riehaantui pakkasten tultua ja nitkautti varmaan siinä tohinassa itsensä - ei uskonut kerrasta (syksyllä kävi samankaltainen tapaus, jolloin osteopaatti sai hepan entiselleen yhdellä hoitokerralla). Nyt Hiski ei tunnu lainkaan kipeältä ja liikkuu oikein mielellään ja on yhteistyöhaluinen, mutta liikkuu käynnissä sen verran huonosti, että haluan sille vielä osteopaatin tarkistuksen. Hiski tuntuu edelleen viihtyvän tallilla mainiosti 
Strakur voi paksusti, ainakin näyttää siltä kasvatettuaan talvikarvan... ja tietenkin pirteästi... ei se varmaan rauhoitu koskaan Koirat voi hyvin, mitä nyt Vega silloin tällöin voi vähän paksusti kiivettyään pöydille ja syötyään luvattomasti ruokia. Toissapäivänä se oli hypännyt jälleen tiskipöydälle ja tiputtanut avaamattoman 2,5 kilon kanin ruokasäkin lattialle, avannut sen ja syönyt itsensä ihan palloksi. Eilen sain todeta, että kaninruuasta ei kauheasti koiran elimistöön imeydy, sen verran tuli Vegasta tavaraa ulos... Vega osallistui joulukuussa puolen vuoden tauon jälkeen agikisoihin, kolmelle hyppyradalle. Kaksi nollaa tuli hyvillä vauhdeilla, mutta sitä vikaa sertiä ei saatu. Katsotaan sitten ensi vuonna taas jokunen hyppis sillekin.
Vinkan kanssa on harrastettu agia säännöllisesti ja marras-joulukuussa kisattiin jälleen kisatauon jälkeen useammatkin kisat. Nollia ei tullut kuin yksi, jolla sitten tuli voittokin, mutta vikaa sertiä ei saada vielä ottaa vastaan. Sitten on tullut pari hyvää vitosta "tykitys-ajoilla", mutta mitäpä niillä hyvillä ajoilla, jos ei nollalla maaliin asti tulla :-( Ja loput on ollut hylättyjä, sellaisia yhden lipsahduksen hylkyjä (nollaa siihen asti ja nollaa loppurata) tai kuten omissa kisoissa viimeisen esteen ohi ja alla superrata. Täytyy myöntää, että kyllä tämä syö miestä, tai naistakin!!! Mutta sinänsä yhteistyö sujuu ja olen oppinut ohjaamaankin koiraa, mutta pitää vielä muistaa jatkossa olla tarkempi ja ohjata ne "helpotkin kohdat" loppuunasti. Ehkä se vielä tästä joku päivä.
Vipsukin voi hyvin, mitä nyt on karvanlähdön johdosta aika tyylikkään näköinen.
Kommentit