Torstai-illan ajomatka Punkaharjulta Siiliin oli aikas erilainen. Melkein yksin sai ajella tien päällä ja raketit välkkyivät taivaalla pitkin matkaa. Vinka ei tuntunut reagoivan paukkuihin (keskiviikon lenkilläkin joku nulikka ampui raketin pyörätien toisesta päästä, eikä silloinkaan ihmetystä kummempaa reaktiota huomattavissa). Lämmittelin kämppää, loikoilin sohvalla, musiikki soi (eikä Topikaan reagoinut paukkuihin millään lailla) ja olinkin nukahtanut sohvalle jo ennen puolta yötä. Että se siitä vuoden vaihtumisesta. Olikin aikas railakas meininki

Perjantaina pakkasta oli päivälläkin lähes 20 astetta ja ratsastin Hiskin ilman satulaa hyvinkin kevyesti (ja pikaisesti) kentällä. Lauantaina mittari näytti päivällä samanlaisia lukemia, mutta paljon lämmintä päälle ja niin me vaan Tiinan kanssa reippaina lähdettiin ponimaastoon. Käveltiin suurin osa matkasta, avattiin polkuja, "karisteltiin" lumia puista (tai siis minä edellä) ja olo oli hyvinkin talvinen! Toki vähän tölttäiltiinkin ja pari ihan lyhyttä rauhallista laukkapätkääkin mentiin, mutta noissa pakkaslukemissa tuo käynti oli ihan parasta oman naamankin kannalta. Ja niin siellä metsissä vaan vierähti pari tuntia ja mukavaa oli pakkasesta huolimatta. Ja jottei ihan nynneröitä oltu, niin ponien hoidon jälkeen Tiina hyppäsi Hiskin selkään ja minä lähdin koirien (göötit + porot, Topi ei tarkene näillä keleillä ulkoilla) kanssa kävellen mukaan kiertämään "isot" pellot. Vinka oli ensimmäistä kertaa hevosen mukana lenkillä eikä kiinnittänyt hevoseen sen kummempaa huomiota. Jospa siitäkin hevoskoira vielä saataisiin. Ilta & yö sujuikin sitten rattoisasti myöhästynyttä vuoden vaihtumisen juhlistamisessa Tiinan & Mikan luona.

Aamulla pakkasmittari näytti jo hurjia asteita: - 27. Vähitellen pakkanen hellitti ja puolen päivän aikaan sitä oli enää 20 astetta. Ja reippaina taas hevosten selkään. Tällä kertaa taas kevyesti kentällä Hiskin ja Funin liikutus ilman satulaa. Ja kun oli niin lämmin, niin ratsastuksen jälkeen valjastettiin Strakur juontoreen eteen. Tiina oli käynyt viikolla kerran kokeilemassa valjasajoa ja oli sujunut ihan ok. Todennäköisesti Strakur ei ole ennen aisojen välissä ollut. Nyt sit reki kiinni, Tiina ohjaksiin ja Mika & minä talutusavuksi. Ensimmäiset käännökset aiheuttivat pientä miettimistä Strakurilla, mutta niin vain se hoksasin mitä siltä halutaan ja toisella kierroksella ei ollut enää mitään ongelmia käännöksissä. Suunnanvaihdotkin onnistuivat hyvin. Mika siirtyi seuraavalla kierroksella painoksi rekeen - ei ongelmia. Viimeiseksi mentiin vielä kierros ilman vierellä kävelijää ja niin vain poni paineli eteenpäin kun vanha tekijä. Ei ollut kiire minnekään, ei hötkyillyt, korvat hörössä vaan paineli eteenpäin. Hieno poni