Niinhän tuo viikko taas vierähti nopsaan. Maanantaina oltiin Terhin kanssa hallilla reenaa ja Vegan pitäessä juoksutaukoa reenasin vaan Vinkan kanssa. Olin hallilla ennen Terhiä ja otin Vinkuralla agia niillä esteillä (hyppyjä ja putkia) mitä kentällä oli. Vauhtia piisasi ja sinkoilua sinne tänne oman mielen mukaan, jos kontakti katkesi hetkeksikään koiraan... eli pitäisi vähän harjoitella kuuliaisuutta, ettei Vinka koko ajan juokse esteitä kentällä ollessaan  Terhin tultua korjattiin esteet pois ja oli Unskin ja Urhon vuoro tottistella. Lopuksi kasattiin kentälle U-putken ja kolmen hypyn suora sekä kujakepit. Aloitin Vinkan kanssa kujalla ja pari ekaa kertaa jalat vei taas kovempaa kuin pää eikä se edes tajunnut mitä siltä pyysin. Juoksi vaan tuhatta ja sataa minun ja Terhin väliä (Terhi oli siis palkkaamassa kujan päässä). Sitten lamppu syttyi ja kertauksen jälkeen päästiin ottaa reeniä suljetusta 90 asteen kulmasta putken ja hypyn kautta. Vinka paineli vauhdilla kepeille, hidasti hienosti juuri ennen keppejä, jotta pystyi taipumaan kujalle - vitsit että olin ylpeä Vinkurasta  Lopuksi otettiin vielä putki-hyppysuoraa Terhin palkatessa viimeisen esteen takana. Vinka kävi kaikki odotusajat aivan liian kuumana, räykytti hulluna, katkaisi hihnan ja sai vaahtoamisensa seurauksena mahankin sekaisin. Eli seuraavassa agireeneissä keskityn koko ajan Vinkaan ja pakko yrittää saada se rauhallisemmaksi nuo odotusajat. Huomenna otankin reeneihin vaan Vegan, ohjelmassa siis tokoilua...

Keskiviikkona kävin ratsastaa Hiskin. Menin ensin kentällä ja sen jälkeen pelloilla ja Vega sai lenkkeillä mukana. Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja kävin Vinkuran kanssa juoksee kuukausien tauon jälkeen. Viimeksi on tultu hölkyteltyä joululomalla  Mutta kummasti sitä jaksoi lyllertää vajaan tunnin - ehkä tuo lumikenkäilykin on tehny terää. Mitenköhän saisi otettua taas itteään niskasta kiinni?!

Torstaina "muutin maalle" eli Tiinalle hoitaa koiria, hevosia ja taloa ja kotiuduin sieltä tänään illansuussa. To ratsastin taas Hiskin ja sen jälkeen käytiin pitkästä pitkästä aikaa Virpin ja koirien kanssa lenkillä. Illat on yksinkertaisesti niin lyhyitä, ettei kerkee enää kaikkia kavereitakaan nähdä! Tai sit joku siellä Punkkiksella sanoo, että mitäs on hevoset...  On se kumma kun eivät suostu edes ratsastaa tyttärensä heposilla!

Perjantaina ratsastin pitkästä pitkästä aikaa Strakurin kentällä. Oli oikein mukava poni. Ja monen päivän tauon jälkeen kävin vielä illalla lenkittää koirat kenkäillen. Lauantaina oli Vinkan näytttelypäivä ja pitkästä aikaa tuli käytyä maastossa kankailla. Lähinnä vaan teitä pitkin, tosin pari polkua tuli avattua - voi poni raukkoja! Tosin turha niitä on näköjään voivotella, virtaa riitti polun avauksen jälkeen sen verran paljon, että piti vetää liinat kiinni ja pitää kunnon neuvottelut kumpi meistä määrääkään sen vauhdin... että on niillä vissiin kunto kasvanut talven aikana. Illalla vielä hakee Vinka Joensuun rampilta; minähän siis jouduin lähtemään näyttelystä heti Vinkan arvostelun jälkeen ja Vinka jäi ryhmäkehiin Annen esitettäväksi. Jaana & Jaakko sitten palauttivat Vinkan illalla. Kiitokset kaikille avusta!

Tänä aamuna kasasin itelleni kunnon koiravaljakon: Pyry ja Tarra vetovaljaisiin ja potkurin eteen ja V&V tavan valjaisiin, naruihin ja narut minun käteen. Kylläpä oli kuulkaa vauhdikasta menoa, ei paljon tarvinnut potkutella - tiekin oli kuin tarkoitettu potkutteluun, luistoa riitti ja koirilla pitoa. V&V:kin vetivät enemmän mitä olisin halunnut, joten välillä vauhtia piti yllä neljä koiraa yhtäaikaa. Potkuteltiin tien laitaa hyvän matkaa, sitten metsätielle ja suunta kankaille ja sitä kautta takaisin. Kankailla V&V sai olla irti, porojenkin vetovauhtia tasoittui rauhallisemmaksi loppumatkasta ja sain jo vähän itekkin avustaa koiria. Loppumatka taas autotietä, göötitkin remmiin ja niille iski joku hirvee intopinkeys ja kipittivät sellaista kyytiä, ettei uskoisi sellaisen lenkin jo olleen takana  

Samantien Simo & Susku jo kurvasivat pihaan ja satuloitiin uljaat ratsumme ja suuntasimme matkaan Simon kanssa. Simo Hiskillä cowboy-tyyliin eli länkkärillä ja minä Strakurilla. Mentiin ensin kentällä ja hienosti Simo sai Hiskin liikkumaan kaikissa askellajeissa. Hiski todisti taas olevansa oiva opetushevonen  Strakur oli tosi tosi kiva, hyvää rauhallista tölttiä ja hyvää laukkaa ympyrällä. Kentällä pyörimisen jälkeen suuntasimme pelloille, kun noita miehiä ei tuo vauhtikaan kauheesti pelota. Mentiin ensin minä edellä (ajattelin olla vähän niinkuin jarruna edessä) ja Simo vähän ihmetteli perässä, miten Hiskille tulikin vauhtia lisää eikä pidätteet meinanneet oikein toimia. Vaihdettiin sitten Hiski edelle ja johan alkoi Simostakin hevonen tuntumaan kevyemmältä. Uskallettiin sitten laukatakin ja minä vaan huutelin perästä ohjeita, että kokeile välillä tehdä pidätteitä... onneksi tämä cowboy kuunteli kuuliaisesti ohjeita ja niinhän vauhti pysyi hallinnassa ja lenkki heitettiin ilman ongelmia  Ratsastuksen jälkeen lähdettiin porukalla kenkäilee ja  V&V joutuivat vielä mukaan rääkättäviksi, mutta ovatpa kerrankin maanneet rauhassa koko illan. Ja illalla siis palailin takaisin tänne taajamaan - tämän kertainen maalaiskeikka onnistuneesti heitetty

Annelta sain ihanan kuvan Vegasta, otettu minun lomani aikaan. Kuva: Anne Laamanen