Eilen ajelin Siilistä Joensuuhun agikisoihin. Tarjolla oli kolme starttia ja Vega oli ilmoitettu niihin kaikkiin. Ensimmäinen rata meni vähän ohjaajan kohellukseksi, vaikkakin ensin olin ihan varma, että olin ohjannut ja koira vaan haahuili omiaan... video paljasti onneksi totuuden, eikä siinä voinut kyllä koiraa syyttää vaan sai ihan itse peiliin katsoa  Toiselle radalle itse hyvällä asenteella, mutta pieni lipsahdus radan alkupäässä ja Vega hyppäsi yhden hypyn väärin päin. Myös Anne oli kisaamassa Cindyn kanssa, mutta lähti kyläreissulle ja jätti Cindyn minulle kisoihin (ja yökylään). Kisat olivat tässä vaiheessa jo yli tunnin myöhässä, mutta jäin kuitenkin viimeiselle radalle - jos nyt saisi ohjattua koiran oikeille esteille... Ensin menin Cindyn kanssa ja rata sujuikin muuten hyvin, mutta sain tulemaan sen A:lta ohitse. Cindy ei yrittänytkään lähteä Annea etsimään, jota itse vähän pelkäsin, vaan yhteistyö oli oikein mallikasta  Kerkesin vaan palkita koiran ja samantien Vegan kanssa radalle (kiitos Lealle apukäsistä!). Vegalle harmittava kielto, mutta saatiin sentään tulos tältä radalta. Viimeisen startin piti alkaa klo 20, tein pienen jäähdyttelylenkin ja pääsin lähtemään kisapaikalta klo 22... oli aikas rauhallista ajella Punkkikselle; vastaan tuli sentään muutama auto mutta edessä ja takana ei näkynyt liikennettä kuin yhden jäniksen verran! Porukoillakin oli jo juuri ennen puoltayötä. Äiti soittelikin jo iltapäivällä, että odottelevatko he minua ruokailun kanssa - olisivat vaan odotelleet

Tänään oli niin hieno aamu, että kävin heti herättyäni ennen aamupalaa tunnin lenkin koirien kanssa. Vinka sai hirveän "hepulin" kulkiessamme rantatietä: se juoksi sulaneeseen veden rajaan ja haukkui komentaen keppien heittoon! Jos nyt vielä hetken odottelisi vesien lämpenemistä ja jäiden lähtöä... Iltapäivällä lähdettiin "kevätretkelle" Teiniharjulle nauttimaan aurinkoisesta säästä. Tällä kertaa annoin Vinkalle periksi ja nakkelin sille muutaman kepin veteen. Jos ei lentänyt keppejä, niin se kahlaili ja kantoi kaislan palasia rantaan  Rannalla oli uskomattoman lämmintä ja siinä olisi voinut istuskella ties kuinka kauan

Kuskin mielestä autoni on maastoauto...

ja auto oli lopulta kirjaimellisesti harjulla parkissa

tasapainottelua Unton jättimillä jäljillä. Ensin vähän horjuu...

ja sitten löytyy tasapaino

minä kokeílin vähän matalammalla "nuoralla". Cindy tarkkailee tilannetta taustalla...

reippahasti käyvät askeleet

vanhoja juoksuhautoja

Vinkalla näkyy edelleen vyötärö vaikka painoa on tullut lisää jo 700 g. Ehkä se on sitä toivottua lihasta??

Ja näin annettiin Vinkalle periksi keppiasiassa

Lämmin taukopaikka. Äiskä ja Cindy nauttii auringosta.

Ja Vinka noutaa keppejä

Teemu ja sädekehä

kaverukset