Mut ei me ihan kokonaan luovuteta vieläkään, mutta pitää vielä etsiä uusi vaihtoehto pahimmalle osuudelle. Mutta kuten lenkin jälkeen sanoin: Lokka kaatui vaan kerran eikä Tiina tippunut eikä huulikaan haljennut... Ja Strakur ei kaatunut kertaakaan. Eikä poneja tarvinnut taluttaa kuin yhden ojan yli ja yhden kesteikon yli. Kerran jouduin kyllä kokeilemaan karahkolla kosteikon pohjan tilannetta; 20 cm vettä mutta alla tuntui ihan kova maa ja takaisin ponin selkään ja vedestä yli vaan... Että tällainen lenkki tällä kertaa 
tuolta keltaisen pallukan kohdalta lähdettiin linjalle
ja tässä vaiheessa luovutettiin ja suunnattiin metsän poikki kohti tietä (meillä oli kännykän kartat kovassa käytössä!)
ojan ylitys hirvilankojen ali
tällä kertaa osattiin ottaa tältä aukolta oikea suunta karttojen avulla
kohta "perillä" eli tiellä
Kommentit