Jo edellistalven lumisateet saivat meidät miettimään ratsastushameen tarvetta. Puista syliin tippuvat lumet jäivät ikävästi ratsastajan ja satulan väliin, sulivat housujen paikkoihin ja oli aina niin kylmä istua sen jälkeen satulassa. Ja nyt meillä vihdoin on ratsastushameet 
Sain omani käyttöön perjantaina ja tänään testailin sitä uudestaan lumisella maastolenkillä. Nyt on ilo istua satulassa lumisissa metsissä eikä oksilta tippuva lumi haittaa enää menoa. Satula ja ratsastushousut ovat aivan kuivat eikä kylmästä ole enää tietoakaan. Tänäänkin Tiina nauroi, että helmat vaan lepattivat laukassa, mutta eipä tuo näytä onneksi Hiskiä yhtään haittaavan 
Jottei asusteet tähän loppuisi, niin pyysin ystävääni huovuttamaan minulle suojat jalustimiin/kengänkärkiin laitettavaksi. Tänään viritin huopakärkiin narut ja töppöset kengän päälle. Ja eipä enää palellut varpaita
Tänään Hiski taas esitteli lumimaastojen ominaisuuksiaan pariin otteeseen: olivat auranneet metsään muutaman tien auki puun ajoa varten ja teiden päässä oli aika isot lumikinokset. Hiski ei turhia epäröinyt vaan paineli voimalla läpi kinosten! Mikäs tässä on maastoillessa, kun on alla lumisista lenkeistä nauttiva hevonen, päällä ratsastushame ja jalassa huopalämmittimet 
ratsastushameet (kuva: Seija Pirinen). Minun hametta vielä vähän pyöristettiin helmoista kuvan oton jälkeen.
Nyt ei lumi menoa haittaa (kuva: Seija Pirinen)
huopalämmittimet kengän päällä:
Ratsastuksen jälkeen korkkasin lumikenkäkauden. Mukana taapertivat Vega, Vinka ja Tarra. Pikkasen oli rankka reissu enkä hyödyntänyt samaa jälkeä kuin pätkän takaisintullessa. "aukolla" upotti aikas lailla, mutta kengillä pääsee kuitenkin hyvin kulkemaan. Eipä yrittäneet koiratkaan siellä pois jäljeltä 
Yllättäen noita kantavia kerroksia ei ole, mutta takaisintullessa pätkän samaa jälkeä, oli kantava polku valmis! Mutta olipa se kivaa pitkästä aikaa, pakko lähtee pian uudestaan. Koiratkin on vaan makailleet koko illan - miksiköhän...
* * * *
pari videotakin lisätty nettiin:
Kommentit