Issikkavaelluksella

Viime viikonloppuna käytiin issikkavaelluksellaToivonharjussa. Tällä kertaa minä ja Tiina osallistuttiin vaellukselle omilla poneilla. Perjantaina pakattiin töiden jälkeen tavarat autoon, ponit traileriin ja Susku ratin taakse (minulla ja Tiinalla ei ole pikku eetä…). Matka sujui oikein rattoisasti ja perille päästiin turvallisesti. Oltiin kaikki kolme muka hirveän väsyneitä ja valmiita nukkumaan iltapalan jälkeen, mutta kälätykseksihän se yö meinasi mennä…

Lauantaina ponit lähtövalmiiksi, tavarat kyytiin ja eikun menoksi. Lauantaina ratsastettiin noin 40 km. Välillä pidettiin lyhyitä jaloittelutaukoja ja yksi pitempi evästauko. Tauon jälkeen Strakur oli jo vähän rauhallisempi ja meno oli huomattavasti ”helpompaa” ja töltti parempaa. Illaksi saavuttiin Koskentilalle, jossa meitä odotti sauna ja maittava illallinen. Taas meitä kolmea väsytti ja suunniteltiin käyvämme kiltisti yöpuulle, mutta kun päästiin iltapuuhilta aitalle, niin toisinhan siinä taas kävi ja valvottiin ja kikateltiin kuin pahaiset kakarat…

Sunnuntaina palattiin Toivonharjuun ratsastaen ainakin samanlaisen matkan (ilmeisesti jopa pitemmän). Aamulla ponikin oli vielä hyvin virkeä, iltapäivän puolella matka tuntui jo sen verran, että töltti ei enää ollut niin kelvollista. Tosin samaa oli havaittavissa muissakin poneissa, eikä tuo mikään ihme ollutkaan. Sinänsä Strakur ei kyllä innoltaan hyytynyt vaan olisi painellut lujempaakin jos olisi päästetty. Sunnuntain ruokatauolla pistettiin meidän ponit samaan aitaukseen muiden kanssa. Funi otettiin sieltä sitten varmuudeksi pois, kun aiheutti pientä eripuraa muiden joukossa. Strakur oli laumassa kuin kotonaan ja suurin osahan poneista oli sille tuttuja ennestään. Perillä Toivonharjussa meitä odotti vielä savusauna ja illallinen ja kello taisi olla jo 20, kun pääsimme kotimatkalle.

Mutta oli oikein hauska reissu