Viime viikonloppuna käytiin metsästämässä Vinkalle viimeistä sertiä Ristiinassa. Tuomari oli vaihtunut Esko Nummijärveksi, mutta lähdin kuitenkin matkaan. Kummallakin koiralle SA, Vinkalle vara-serti ja eikä kumpikaan koira sijoittunut PN-kehässä.

Sunnuntaina kisattiin Vegan kanssa yksilöpiirinmestaruuksissa, mutta niistä ei jäänyt meidän osalta paljoa kerrottavaa... ensimmäisen radan oli opetellut väärin ja ohjasin sujuvasti väärän radan  Ja startattiin vielä Vegan kanssa ensimmäisenä, joten ei tullut nähtyä ainuttakaan muuta suoritusta (ei muuten ollut eka kerta, aikanaan tein Joensuussa saman homman). Mestaruus ratkottiin toisella ja kolmannella radalla, joten niihin numerot tarkempaan syyniin  Toisella radalla tehtiin nollaa 2. viimeiselle esteelle, mutta sain kepeiltä koiran selkäni takaa väärälle puolelle minua ja se hyppäsi seuraavan hypys sitten väärään suuntaan. Ja kolmannella radalla sain heti radan alkupuolella Vegan kiertämään ihan normaalisti "edestäpäin" hypättävän hypyn takaayppynä... Ohjaaja oli kyllä pohjanoteeraus tuona päivänä

Maanantaina menin taas Hiskillä ratsastustunnille. Hiski oli tällä kertaa vähän terävämmän oloinen, mutta tunti sujui oikein mainiosti. Ratsastettiin koko tunti keskiympyrällä kaikkia askellajeja tempoja vaihdellen. Ensimmäinen laukkaharjoitus oli tosi onnistunut ja tuntui, että laukka oli parasta mitä koskaa Hiskin kanssa meikä saanut aikaiseksi. Vaihdettiin suuntaa ja samaan aikaan Tiina ilmaantui Strakurin kanssa kentän toiseen päähän. Hiski huomasi ponin, nostin laukan ja kun pääsin keskihalkaisijan yli, veti Hiski kunnon pukki-rodeoloikka-pukki sarjan, ja silloin meikä irtosi satulasta  Menin vielä ilman jalustimia, mutta eipä niissä loikissa olisi enää kestänyt selässä jalustimista huolimatta. Oli kuulemma ollut oikein komeat loikat... Hiski juoksi tyytyväisenä ponin luo ja pysähtyi sinne. Takaisin selkään ja jalustimet jalkaan ja harjoitusta jatkamaan ja sen jälkeen hevosen jalatkin liikkuivat kuten oli tarkoituskin - tosin hepo oli kuulemma näyttänyt aikas ruutitynnyriltä... Kotimatka sujui ongelmitta ja terävyyskin oli jo kaikonnut jonnekin. Pikkasen oli käsivarren lihas hellänä pari seuraavaa päivää, mutta muuten ei koskenut minnekään.