Tällä viikolla onkin taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Maanantaina olin taas vaihteeksi tosi aktiivinen ja lähdin töistä heti liukuman alettua, kävin koirat kotoo ja sit Tiinalle. Ratsastin ensin Hiskin kentällä ilman satulaa ja innostuttiin vielä lopuksi hyppää pienen pientä ristikkoa. Lopuksi kierrettiin vielä pellot koirien kanssa. Sit ratsastustunnille ja sen jälkeen vielä juoksee. Pidin Vinkalle ravikuuria ja alkumatkan Vinka oli hihnassa ja menin niin hiljaa, että se pystyi ravaamaan. Toinen pätkä sit koirat irti ja normaalia hölkkävauhtia ja loppuun vielä Vinka kiinni ja Vinkan ravivauhtia. Harmi, että se ei malta/kykene vielä ravaamaan yhtä lujaa kuin Vega.

Tiistaina Vinka aloitti vihdoin juoksut. Kaikki merkit olikin jo ilmassa ja satuin vaan kokeilee paperilla ja tippahan siihen jäi. Vega pääsi sitten tuuraamaan Vinkaa reeneihin. Kylläpä oli erilaista ohjata Vegaa! Keskiviikkona hurautin töistä suoraan Tiinalle ja käväisin maastossa Strakurin kanssa. Illalla käväistiin vielä hölkyttelemässä Suskun ja Teemun kanssa. Teemun kanssa kierreltiin vielä kotimatkalla "pitemmän kautta" ja lopulta lenkki kestikin 1 h 45 min ja suoraan sanoen minulla tuntui vähän jaloissa... Vegalla olikin kunnon alkuviikko, kun Susku juoksi koirien kanssa tunnin tiistaina reenien jälkeen minun jäädessä vetämään meidän ryhmää. Vinkaakin vähän tylsistytti tuo keskiviikon lenkki, kun se joutui olemaan hihnassa suurimman osan matkasta.

Kun alkuviikko oli aktiivista touhua, niin loppuviikon joutikin sitten istumaan auton ratissa. Torstaina hurautin töiden jälkeen Tanjan luo Jkl:ään, jossa Mese kovasti jo odotti ihanaista Vinkaa saapuvaksi  Yllättävän hyvin yhteiselo kuitenkin sujui eikä koiria tarvinnut edes eristää toisistaan. Mese osasi käyttäytyä herrasmiehen tavoin. Perjantaina kurvasin sitten aamusta Kankaapäähän kuvauttamaan Vinkan ELL Kari Ventelälle. Vinka painoi 9,9 kiloa eli sutjakka tyttönen (Vega painoi 11,75 kg eli turkki ja ylimääräinen nahka hämää taas, kun näyttää niin paksulta). Vinkan polvet olivat terveet (nollat) ja selkärangasta ei löytynyt mitään huomautettavaa. Kyynärät olivat myös hyvät ja pitäisi tulla nollina takaisin. Lonkat olivat myös ihan ok, olivat Ventelän mielestä A:n ja B:n rajamailla eli tulenevat B:nä takaisin (ainakin toivottavasti). Tarkissa oli myös Vinkan kaksi siskoa ja neljäs koira. ELL antoi älyttömän kattavat palautteet kuvista ja selitti jokaisen kuvista kaiken mahdollisen ja miksi esim. lonkat eivät ole A:n tms. Nyt sitten odotellaan mitä SKL:ssa kuvista virallisesti lausutaan. Kuvausten jälkeen ajelin sitten takaisin Jkl:ään.

Lauantaina matka jatkui Pieksämäelle agikisoihin. Ja sitten iski se masennus! Lähdin mielestäni ihan innoissani radalle, mutta kolmannella esteellä tuli itselle tunne, että Vega ei liiku mihinkään ja silloin se masennus iski samantien. Sitten oli puomi ja tuntui, että se ei tule ikinä alastulokontaktille. Sitten okserilta kepeille ja pujotteli tosi hiljaa. Teki vielä virheen. Kepit alusta ja sitten alkoikin pujotella normaalivauhdilla. No, en saanut sysättyä masennusta syrjään vaikka tajusinkin, että nyt se taas lähti rullaamaan. Sitten sainkin sen jo hyppäämään väärälle esteelle, kun vaan juoksin eteenpäin enkä tehnyt kuten oli suunnitellut. Jatkoin suoraan maaliin. Kävin jäähyttelylenkillä, mietin ja mietin ja kun tulin takaisin, hain kisakirjani ja lähdin ajamaan kotia. Jätin siis toisen startin väliin.

Yritin sitten miettiä, että mikä nyt mätti, kun omissa kisoissa tuntui aivan erilaiselta. Onko reenit Vinkan kanssa aiheuttaneet tuon hitauden tunteen? Tosin radan alku oli pyöritystä, jossa jouduin itse seisomaan paikallaan ja silloinhan Vega ei etene. Johtuiko hitaus vaan siitä? Vai eikö koira oikeasti liikkunut edes normaalia vauhtiaan? Lupasin tsempata taas Kemiin marraskuun lopussa.

Tänään mietin vielä aamullakin tuota eilistä episodia ja omaa tyhmyyttä. Oltiin sovittu Tiinan kanssa ponimaasto heti aamusta, mutta teki mieli perua sekin. Lähdin kuitenkin matkaan ja unohtuihan se agi-jutut mielestä  Tiina oli tutkinut kartasta meille uuden reitin ja tallettanut sen gps:iin ja eikun menoksi.

Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi lunta. Ei eksytty ja uusi reitti oli käyttökelpoinen. Aikaa kului kolme tuntia ja hauskaa oli. Lenkin jälkeen liikutin vielä Hiskin ja koirat. Käveltiin ensin peltoja ympäri, jonka jälkeen pyörittelin vähän Hiskiä. Vinka juoksi aluksi perässä, mutta pian sekin tajusi ottaa Vegasta mallia ja istahti pellolle katselemaan kun ratsastelin. Sitten taas käyntiä peltojen ympäri ja uusi pyörityspätkä. Lopuksi käytiin vielä kiertää pellot ja koiratkin saivat ihan sopivan lenkin.