Taas on palailtu lapin reissulta kotia. Kun rahaa ei hirveästi "ylimääräistä" ole, niin yllättäen varattiin taas edullisesti työpaikan rivarihuoneisto Ylläkseltä Äkäslompolon puolelta. Rivariin kuuluu kolme huoneistoa, kaikki firman ja sijainti mitä mainioin, joten mikäs siellä aina uudestaan lomaillessa :c)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lauantaina oltiin perillä jo iltapäivästä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Avaimet haettuamme ja kaupassa käytyämme suuntasimme samantien ulos lenkille. Käytiin rinteillä, hilppastiin pururatoja, kierreltiin "mökkikylissä" ja aikaa menikin lenkillä 2,5 tuntia ihan tuosta vaan. Yksi tärkeimmistä kapistuksista oli tietenkin veljeltäni lainattu gps, jolla saatiin pidettyä "päiväkirjaa" ulkoiluajoista ja matkoista. Tuolla saapumisillan lenkillä sitä ei ollut mukana, mutta kartasta katsoen oli lenkillä mittaa ainakin se 11 km.

Meitä oli siis matkassa minä, Sanna ja koirat ja kerrankin matkaseurainen oli aamulla pirteänä ylhäällä ja välillä jopa ennen minua. Vink vink muutamille kavereille ;c) Muutenkin oli helppoa kulkea omien koirien kanssa, koska kumpikaan ei jaksa noteerata poroja millään lailla. Välillä otin Vegan varmuudeksi kiinni, kun porot olivat noin 10 metrin päässä, mutta siltikään Vegalla ei ollut mitään mielenkiintoa niitä kohtaan. Topi sai kulkea lähes aina irti, Vega kulki fleksissä (joka kiinnitettynä vyötärölle) jos vastaantulevaa liikennettä oli paljon. Tosin irti ollessaankin Vega kulki kauniisti ihmisten ohi edellämme polun toista laitaa tai kulki sivullani. Päinvastoin ongelma meinasi olla se, että ihmiset "väkisin" pyysivät koiria luokseen...

Sunnuntaina ajoissa matkaan, reput selkään ja suunta kohti Kukas-tunturia. Keli oli hyvä: välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvessä, eikä tuullut lainkaan. Itse asiassa itselläni tuli niin kuuma, että vaikka olin liikenteessä ilman kalvotakkia, niin jouduin silti kulkemaan ihan paitasillaan. Matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 21,7 km ja retkellä viivyttiin taukoineen lähes 5 tuntia.

Vega katselee poroja Kukas-tunturissa:

Näkymä joelle:

Maanantaina päätettiin ottaa vähän kevyemmin ja ajettiin aamulla Pallakselle, jossa Pallaksen laelle menevän reitin pituudeksi tuli vain 8,5 km. Tunturissa tuuli puhalsi sen verran, että Topi sai varmuudeksi takin päälleen. Koska jaloissa ei tuntunut pahalta ja keli oli mitä mainioin (aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta), niin Ylläkselle palattuamme jätimme Topin lepäämään ja lähdimme Vega matkassa uudelle lenkille. Tälle lenkille tuli pituutta 7,5 km ja tulihan siihen tuota nousuakin...

Nousu vasta alussa:

Topi ja porot:

Ruska ei ollut kaikkialla ihan parhaimmillaan, mutta Pallas ei taaskaan pettänyt:

Tiistai-aamu valkeni sumuisena, mutta olimme reippaina taivaltamassa kohti tunturi jo 8.15 aikaan! Fiilis oli upea, kerrankin liikkeellä vain me eikä tarvinnut ihan heti törmätä muihin retkeilijöihin. Meni varmaan pari tuntia ensimmäisten ihmisten kohtaamiseen. Ylläksen juurelle päästyämme taivas aukeni pilvettömänä ja sumupilvet(?) näyttivät jäävän alas tuntureiden väliin.

Kohti Kellostapulin kurua nauttien auringosta:

Ylläksen laskettelurinteitä:

Kuljettiin Kellostapulin pitkostetun kurua kautta alas Kesänkijärvelle, jossa paisteltiin makkaroita. Kello oli tässä vaiheessa varmaan 11 eikä laavullekaan kerennyt ilmestyä kuin muutama retkeilijä. Alhaalla järven rannalla oli vielä aivan sumuista. Tästä jatkettiin matkaa jyrkkää ja osittain louhikkoista Pirunkurua ylös Kesänki-tunturin päälle. Kun päästiin sumun yläpuolelle, oltiin taas kuin eri maailmassa.

Pahin nousu takana ja Topi ottaa tauon rennosti:

Myös toisella puolella tunturia "notkot" olivat vielä sumu-pilven peitossa:

Ja tästä se Vegan nimi aikoinaan keksittiin:

Tuo puhekuplan teksti osuu kyllä niin hyvin yksiin Vegan luonteen kanssa: "Tahdon johtajaksi Sarin paikalle"... Alas päästyämme sumukin oli jo hälvennyt ja alhaallakin sai nauttia upeasta auringonpaisteesta. Tälle lenkille tuli mittaa reilu 19 km ja ulkona oltiin aika tarkkaan 7 tuntia.

Keskiviikkona oli vähän pilvisempää, mutta normaalisti heti aamusta matkaan. Tosin Topin jätin pois tältä retkeltä ja pidin sille "pakollisen" lepopäivän. Suunnattiin matka Ylläksen laen ja keskisen laen välistä Ylläsjärven puolelle, jossa käytiin laavulla paistelemassa leipiä. Takas tulimme Keskisenlaen reunaa ja Kellostapulin kurua, joten nousua riitti kumpaankiin suuntaan... matkaa 18 km ja ulkoilua 5,5 tuntia.

Torstaina otettiin taas rennommin ja suunnitelmissa lyhyempi lenkki. Suunnattiin Aakenus-tunturin läntiseen päähän Pyhäjärvelle, josta nousimme tunturiin ja laskeuduimme Vareskodalle, jossa oli taas hyvä nauttia eväät. Oltiin TAAS niin aikaisin liikenteessä, että tunturin laki oli vielä pilvessä, mutta autolla poislähtiessä taivas oli jo selvennyt ja tunturikin näkyi kokonaisuudessaan. Matkaa 10 km ja ulkoilua vajaa 4 h.

Myöskään Aakenus ei pettänyt väreillään:

Takaisin Äkäslompoloon päästyämme innoistuimme lähtemään jälleen uudelle lenkille. Topi jätettiin jälleen "mökkivahdiksi" ja me muut kipaisimme vielä 7 km:n lenkin ennen saunaa.

Perjantaina päätettiin kiertää Yllästunturi ympäri ja matkaan lähdettiin taas aamutuimaan. Aloitimme matkan "kevyesti" Ylläsjärvelle menevää pururataa pitkin ja kyllä olikin helppoa matkantekoa, kun matkalla ei ollut juuria eikä kiviä minkä yli jalkoja nostella :c) Ensimmäiset ihmiset nähtiin Tunturijärven laavulla, jossa olimme tehneet nuotion ja kerenneet nauttia erittäin aikaisen lounaan... sen jälkeen oli taas hyvin rauhallista lähelle Ylläsjärven laskettelukeskusta, mutta sen jälkeen ihmisiä sitten riittikin ihan tarpeeksi.

Tunturijärven laavulla:

Ylläsjärven puolelle saavuttuamme lähdimme kipuamaan Ylläksen laelle pitkin vanhaa hissikuilua, jossa saimme onneksi taivaltaa ihan omissa oloissamme. Puurajaan tultuamme siirryimme kapealle tunturiin johtavalle huolto(?)tielle, jota pitkin ei ihan joka ajoneuvolla pystynyt ajelemaan. Porukka ajeli gondoli-hissillä ylös ja muutamia ihmisiä tuli tietä pitkin alaspäin meitä vastaan. Nousu oli muuten aika jyrkkää ja pisti pikkasen puuskuttamaan... Kilometrejä kertyi 22 ja ulkoilua 6,5 tuntia.

Tuolta jostain "suoran" alapäästä lähdettiin kipuamaan:

Ja tuonne jonnekin oli matka:

Evästauolla paidan kuivatusta (vaihtopaita ja fleece oli kova sana):

Ja vihdoin ylhäällä (ja tässä vaiheessa loppui akku kamerasta!). Vasemmalla Kesänki ja Pirunkuru näkyy vaaleana juovana:

Mutta kyllä oli kaiken kaikkiaan taas upea reissu. Kengänpohjia tuli kulutettua 125 km:n verran ja Topi (ihan kohta 12 vee) jaksoi tepastella urheasti mukanamme. Vega taisi olla välillä hieman yliväsynyt, kun se sai hirveitä hepulikohtauksia kiusaten Topia tai minua sisällä! Onneksi meno rauhoittui loppuviikkoa kohden. Tosin joka kerta lähellä mökkiämme Vega sai hirveät göötti-hepulikohtaukset ja juoksi häntä mutkalla tuhatta ja sataa ympäri metsää ja pihaa...